Huono kommunikoija

Nyt rikon taas yhden omista säännöistäni, kirjoitan niinsanottua metatekstiä.
(Kuinka uusmediamaista)

Muutama vuosi sitten aloitin englanninkielisen blogin, ja kirjoitin siihen noin kahden kuukauden ajan. Sitten se vain unehtui, oli kai liikaa muuta ajateltavaa, tai en oikein saanut siitä mitään irti.
Myös Italiaan muutettuani perustin italiankielisen blogin, johon yritin kääntää tekstejä italiaksi, sekä omiani, että esim. suomalaisia mielirunoilijoitani. Sain joitakin kamuja blogyhteisössä, ja kirjoittamisesta muodostui sosiaalinen tapa. Sitten tuli katkos, en vain enää löytänyt aikaa ja kiinnostusta, luulen että uutuudenviehätys vain rapistui.

Kolmas kerta toden sanoo, kai.
Suhtaudun tähän nettipäikkäriin kuin kotitehtävään: joka päivä kirjoitan jotain, olipa asiaa tai ei. Hiukan kuria ja järjestystä. Tästä seuraa kuitenkin totaalinen keskittyminen omiin ajatuksiin ja siihen, että edes jotain saa kirjoitettua; en oikein edes kai tajua, että kun julkaisen jotain, se on todella julkista. Tästä seuraa, etten esimerkiksi muistanut, että olin laittanut asetuksiksi mahdollisuuden moderoida kommentteja. En edes muista miksi. (Kai siksi, että edelliseenkin blogiin jossain vaiheessa alkoi kommentoida joku totaalinen trolli). Sitten unohdin täysin, että kommentit pitäisi ehkä myös lukea ja julkaista joskus, koska miten muuten kirjoittaja tietää, että ne on olemassa ja että olen ne lukenut.

Nyt olen uudestaan vaihtanut asetuksia, kommentteja voi jättää ilman että minä niihin puutun, ja niinhän sen pitää ollakin.
Kun aloitin tämän kirjoittelun, ajattelin, että haluan lukijoita, jotta motivaatio säilyy. Sitten suhtaudun aivan kuin minua ei kiinnostaisi toisten kommentit ollenkaan. Olen aika outo.

Pyydän siis anteeksi hajamielisyyttäni ja itsekeskeisyyttäni, ja kiitän Jilppaa, joka herätteli minut kyselemällä josko kommentteja voi edes jättää.

Jättäkää kommentteja, varsinkin Te, jotka olen kutsumalla kutsunut lukemaan. Minulle ON tärkeää saada ihan mitä vaan palautetta, ja erityisesti niiltä, joiden mielipidettä arvostan. (Siis niiden, joille olen blogiani mainostanut) Ja minulle saa myös kirjoittaa sähköpostia.

Nyyti

(muistattehan sen, joka tönötti yksin, ja sitten nyyhki, kun kukaan ei halunnut olla kaveri)