Runoilijoiden lahti

Terveisiä Liguriasta!
Olimme tämän viikon La Spezian seudulla merilomalla. Meillä oli sukulaisten tyhjä asunto käytettävissä (koska omistaja edesmeni viime vuonna), joten loma oli aika luxus:
merta, aurinkoa, (Euroopan upeimpia maisemia), hyvää seuraa, maittavaa ruokaa ja rauhallinen, tilava ja viihtyisä majapaikka. Aika meni niin nopsaan, että paluu Modenan tasangoille oli melkein traumaattinen kaiken sen kauneuden ja ihanuuden jälkeen.

La Spezian lahtea kutsutaan nimellä La Baia dei Poeti, koska 1800-luvun romantikot (Shelley, Byron etc.) majailivat lahden viehättävissä ja kieltämättä superromanttisissä kylissä. Mitä muuta voi romantikko kaivata kuin keskiaikaisia linnoja vuorten nyppylöillä ja niiden alla värikkäitä pieniä kyliä suoraan mereenviettävillä rinteillä ja Italiankin korkeuspiireille eksoottista kasvillisuutta. Maailmanpurjehtijat kun toivat matkoiltaan siemeniä, jotka istuttivat sitten La Spezian sataman viehkeään puutarhaan. Rantatiekin on palmujen reunustama.
Jos Romagnan Adrianmeri on loputonta hiekkarantaa, on samalla korkeudella Ligurian ranta loputonta kalliota johon meri on syönyt aikojen kuluessa luonnonsatamia, rantoja ja luolia. Itse pidän aivan mahdottomasti siitä, että vaikka on vielä korkein lomasesonki meneillään,voi melkein kuvitella olevansa yksin rannalla, kurkistella kivien koloista rapuja ja merisiilejä ja kuunnella aaltojen pärskettä. (Adrianmeren rannalla saat maata aurinkovarjon alla ja kuunnella ihmismeren mölinää ja jännittää milloin rantapallo osuu päähän).

Ennen kuin aloitan lomavaatteiden pesemisen, lataan muistojani nähtäville...laitan kuvia Flickriin, olkaatten sitten kateellisia! ;)

Terveisiä Venetsiasta

Kuvateksti: Muranon lasia ja kauppiaan varoitus Mr. Fantastic-jalkaisille turisteille

Vapunaatto oli luultavasti vuosisadan kylmin, kun Bora puhalsi S.Marcon aukiolla turisteilta tukat päästä, mutta kaupungin viehätys ei siitä kovinkaan kärsinyt.
Tai siis enemmän viehätys kärsi siitä, että n. 100 000 muuta turistia nautti Venetsian nähtävyyksistä kanssamme.

Vieraani Suomesta olivat jokseenkin tyytyväisiä. Parasta retkessä taisi olla pulujen syöttäminen. Kannattiko siis mennä Venetsiaan asti ruokkimaan noita lentäviä rottia?
Kaikki, jotka ovat nähneet Venetsian, tietävät, että kannatti.

Joulu löytyi

Ennen tätä viikonloppua en ollut oikein sisäistänyt joulua. Ei tuntunut yhtään siltä, että se oli tulossa ja lähellä.

Eilen olimme ystävien kanssa kaupungilla sunnuntain iltapäiväkävelyllä, ja minulle tuli jouluinen olo!

Asumme hieman vanhan keskustan ulkopuolella, ja koska harvoin keskustaan on mitään asiaa, tulee siellä myös käytyä aika satunnaisesti. Eilen olikin ensimmäinen kerta, kun näin kokonaisuudessaan jouluvalot, näyteikkunoiden joulukoristeet, pikkukaduille ja tuomiokirkon aukiolle levittäytyneet joulukojut. Tuomiokirkko on todella kaunis, se on varmasti yksi Euroopan kauneimmista romaanisen kauden kirkoista, tuhat vuotta vanha. Kun kävelimme sen ohi, edessä oli kaksi ratsupoliisia (carabinieereja) valkoisine hevosineen ja hienostuneine univormuineen. Viittoineen he olivat komeita, hevoset siroja, tuomiokirkko henkeäsalpaavan kaunis, hevosia silittävien lasten silmät säihkyivät...juuri kun sanoin miehelle että on kuin postikortista, joku otti valokuvia. Olisin ottanut minäkin, jos olisi ollut kamera.

Karkkikojuista kantautuva paahdetun sokerin ja pähkinöiden ja manteleiden tuoksu on miellyttävän makea ja yhdistän sen mielessäni zampognarien musiikkiin. Joulun alla nuo paikalliset säkkipillin soittajat tulevat vuorilta kaupunkiin, ja pillin äänet kaikuvat vanhan kaupungin kaduilla. Eilen ei näkynyt zampognareja, joku yksinäinen viulisti soitti joululauluja via Emilian varrella.

Jouluisinta oli käynti kirjakaupassa. Ystävillämme on ala-aste-ikäiset lapset, ja heidän innostuksensa kirjojen ääressä oli melkein liikuttavaa. (Ja salaa löysin myös pari joululahjaa, älkää kertoko perheelleni)

Tulimme pimeän laskiessa meille, joimme teetä ja sytytimme kynttilöitä. Vaikka lapset olivatkin kiinnostuneempia teiniemme tietokonepeleistä, tunnelmassa oli jotain kotoisen jouluista: lapsien ääniä, kynttilöitä ja lämmintä juotavaa.

Tule, joulu kultainen!