Lehmänviljelijä

...oli lapseni toiveammatti pienenä, kun oli nähnyt lehmiä maalla pihatossa. Sittemmin hänen toiveammattinsa muuttuivat (joskus käkikellonkorjaaja, tai opettaja) ja nyt hän vain haluaa olla taiteilija.

No, eläinten hoito on tunnetusti raskasta ja alipalkattua, joten se ei italiaisnuoriakaan paljon houkuttele.(Mikä tahansa työ, kunhan se tapahtuu televisiossa, on sen sijaan haluttu: velinaksi* jo opiskellaankin ihan vartavasten perustetussa koulussa) Emilian seudulla lehmänviljelijöinä toimiikin nykyisin melkein pelkästään intialaiset.
Intian maaseudulta tulee joukoittain ahkeria nuoria, jotka ovat tottuneet melkein asumaan lehmien kanssa. Useimmiten he ovat Punjabista ja sikhejä. Siksi Reggio E.:ssa on myös sikhien temppeli.
Jumalanpalveluksesta en tiedä kovinkaan paljoa, mutta tiedän että lopuksi tarjotaan kaikille (uskontokuntaan katsomatta) ilmainen ateria. Noin sen pitäisi kristillisessä kirkossakin toimia! Ehtoollisläpyskän ja happaman viinin sijaan kirkon pitäisi jakaa ateria, kaikille. Se, jos mikä, yhdistäisi.

Ruoasta puheenollen,eräs intialaispoika, joka on tullut Intiasta Italiaan töihin sukulaisten kautta tietämättä edes tarkalleen, mihin joutui, oli nähnyt ensimmäisen kerran elämässään spaghettia vasta täällä. "En ollut varma oliko kyseessä jonkinlaiset madot, se näytti kauhealta, mutta söin kuitenkin". Myös leipä oli kuulemma oudon suolaista. On siis olemassa maailmassa kolkkia, joissa ei syödä pastaa! Takuulla tuon pojan kotiseudulla ei syödä hampurilaisiakaan, siinä on jotain lohdullista.

Samalla Emilian seudulla on myös ainakin yksi hevostyttö Suomesta. Näin hänet kerran Milanon junassa. Hän sanoi saavansa parempaa palkkaa Italiassa. Hevoskulttuuri on kuitenkin katoavaa, ravit ovat loppujen lopuksi harvojen huvia. Saksassakaan ei kuulemma enää kohta ole hevosia, kun ravikilpailuja järjestetään yhä vähenevässä määrin.
Italiassa hevosia syödään, siksiköhän niitä vielä näkyy aika paljon?

Olen iloinen, että intialaiset lehmänviljelijät pitävät huolta lehmistä ja minä saan juoda hyvää maitoa. Toivottavasti he eivät saa päähänsä italialaista TV:tä katsoessaan, että hekin voisivat ruveta telkkaritähdiksi.

*velina: 80-luvun loppupuolella alkanut satiirinen "uutislähetys" Striscia la Notizia käytti nimeä velina tytöistä, jotka vähissä pukeissa toivat "uutis"-lappuset. Velina tarkoittaakin alunperin ohutta paperia tai suoraan hallitukselta tai muulta julkiselta hallinnolta saatua tiedotetta, joka halutaan julkaistavaksi uutisissa. Nykyisin velina on termi, jolla tarkoitetaan edelleenkin Striscia la Notizia:n tyttöjä, mutta myös kaikkia muitakin tyttösiä, joiden ainoa tehtävä on esiintyä TV:ssä vähissä vaatteissa, ehkä esittäen jonkinlaisia tansseja muistuttavia liikeyhdistelmiä. Vaatimuksena on lähikuvat kestävä vartalo ja kestohymy, paljon sileää tukkaa ja notkeat liikkeet. Puhua ei tarvitse.

4 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen tuo kirjoituksesi.
Itselläni on jotenkin aina ollut sellainen käsitys, ettei siellä saa maitoa muuhun kuin kahviin.
Ruokajuomana sitä ei ole missään ollut, ainakaan esillä. Mistä johtunee?

Sari kirjoitti...

Täällä maitoa juodaan vain aamulla kuumana, joskus kahvin tai "orzon" (jonkinlainen ohrasta tehty kahvinkorvike)kanssa, ei todellakaan koskaan ruokajuomana.
Itsekään en ole vuosikymmeniin juonut maitoa ruoan kanssa; mutta muroihin ja mysliin on tuore maito tarpeen. Poikani juo noin litran päivässä, joten hän kai on suurin kuluttaja meidän perheessä.

Täällä on muten vaikea saada vahalaktoosisia tuotteita, se ei ole niin suuri ongelma juuri siksi ettei aikuiset juo niin paljon tuoretta maitoa. Se kuulemma on osasyy intoleranssin vähäisyyteen.

Viiniä on aina juotu aterioilla, mutta nyt se tapa on muuttumassa, eikä lapsille enää maistateta viiniä veden kanssa, kuten joskus entisinä aikoina.

Leonoora kirjoitti...

Kiitos vastauksestasi. Opin taas monta uutta asiaa!

M.A. kirjoitti...

Terveiset Välimeren toiselta rannalta, hispaniasta :)

Mato-onkija voisi olla sellainen tavoittelemisen arvoinen asia minusta. Viini- tai teefarmari myöskin.