Puhuin taannoin ystäväni ex-buddhistin kanssa joukkoon kuulumisesta. Hän kertoin olevansa ex-buddhisti (tai paremminkin "satunnaisesti yksin uskontoaan harrastava")nimenomaan siksi, että joukkoon kuuluminen muodostui ongelmaksi siinä vaiheessa, kun joukkoon kuulumattomat eivät enää saaneet olla oikeassa ja heitä piti valistaa ja käännyttää.
Näinhän joukossa yleensä käy.
Olen joskus pohtinut vastenmielisyyttäni joukkoja kohtaan.
Ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että pieni osa selittyy länsimaisella individualismi-hapatuksella. Olen kasvanut kulttuurissa, jossa kysytään mitä minä haluan ja vaaditaan että myös haluan jotain.
Mutta joukkoon kuulumista kammoksun ehkä myös siksi, että olen luonteeltani aika empaattinen ja pyrin yleensä kaikin keinoin harmoniaan. ( Luonteeni voi tietysti olla sekin vain kasvatuksen tulos...) Joukossa noita ominaisuuksia on helpompi hyväksikäyttää, ja ehkä vaistomaisesti pelkään manipuloiduksi joutumista. Tai itseasiassa pelkään sitä, että joutuisin rikkomaan harmonian, koska en siedä manipulointia.
Selitän sen ikäänkuin niin, että olen valmis kompromisseihin, jos saan itse päättää millainen kompromissi on kyseessä.
Nyt olen pohtimassa liittymistä puolueeseen.
Koska poliittista muutosta on vaikea saada aikaan istuskelemalla keittiön jakkaralla saarnaamassa, ellei keittiössä ole vähän muitakin kuin laiha kissa ja tulppaanikimppu.
Ja se aiheuttaa päässäni pienen kriisin.
Juuri tänään sanoin asiasta keskustellessani, että Suomessa en ikuna liittyisi puolueeseen. Mihinkään, en edes nukkuvien.
Ja nyt minua kovasti kosiskellaan puolueeseen. Osaanko sanoa kyllä?
3 kommenttia:
Ensinnäkin, ei kissasi näytä minusta laihalta. Ihan terveeltä ja hyvinvoivalta näyttää.
Italiassa on kai vielä aika yhtenäinen vasemmisto, vai olenko väärässä. Lehtiä voisi tietysti tutkailla netissäkin, mutta jää seuraamatta. Täällä, kuten ehkä olet tietoinen, vasemmiston vasemmalla laidalla "tuulee". Historialliset rasitteet?!
Minulta kysyttiin kerran Italian matkallani olenko kommunisti, ja vastasin, että not yet. Kysyjä pitä vastaustani erittäin hyvänä.
"Puhdasta Marxilaista" kommunismiahan ei taida olla vielä missään maailmankolkalla toteutettu. Vai onko asia jäänyt minulta huomaamatta? Täällä on juuri tullut ensi-iltaan 60-70-luvun laululiikkeestä dokumentti. Siinä lauletaan mm. "Kenen joukoissa seisot?" Se on aina ajankohtainen ja hyvä kysymys, ja on hyvä jos vastauksen siihen tietää ja tiedostaa!
Hankin itselleni puolueen jäsenkirjan reilut neljä vuotta sitten, jonkinlaisena raskausoireena varmaan, ja mukana roikun vieläkin. Onneksi kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, puolueen sisälläkään eivät ole... emme ole...
Mitähän minun piti sanoa? Kannanottoni demokratian puolesta, vastustan yksipuoluejärjestelmää koska silloin kaikkien idioottien pitäisi olla samassa puolueessa! Nyt niitä on onneksi hajasijoitettu vähän sinne ja tänne.
No nyt Leonoora innosti minut kaivamaan levyhyllystä Aulikki Oksasen, olen aika hyvä kopio alkuperäisestä kun olen vuosia harjoitellut laulamaan kovaa ja korkealta :)
Mutta, miten kääntää italiaksi niin kauan kun leivästä jää reikä leipojan käteen, jääköön rakkaudesta puhuminen pastoreiden houreeksi? Laki se löytää nappivarkaan ja suuret rosvot kiertää ainakin tuo mieleeni S.B.:n.
Lähetä kommentti