Poliittinen eläin

Politiikasta tulee mieleen biologia. Ei ainoastaan siksi, että poliitikkojen tempausten seuraaminen kiehtoo minua samoin kuin luontodokumentit, vaan myös siksi, että yhteisten asioiden hoitaminen on kuin monimutkainen ekosysteemi.

Otetaan esimerkiksi aho. Heinää, niittykukkia, jyrsijöitä ja hyönteisiä. Joku saattaa nähdä vain heinää, joku toinen monimutkaisen verkoston, ravintoketjuja, taistelua henkiinjäämisestä. Joku kolmas näkee vain kukat, leppikset ja ahomansikat.
(onkohan tämä vertaus politiikkaan hieman liian kaukaa haettu; nyt en pysty ajattelemaan muuta kuin ahomansikoita)

Joka tapauksessa politiikan biologia vaatii, että siihen on osallistuttava ryhmänä, ja itse osallistuisin mieluiten niiden kanssa, jotka näkevät muutakin kuin heinää. Siksi tarvitaan puolue. Miten puolue ajattelee...sen pitäisi näkyä puolueohjelmasta ja siitä, miten puolueen edustajat toimivat poliittisella kentällä.
Puoleiden ohjelmat ovat retoriikkaa, historiallisia dokumentteja, joiden sisältö on kerrostuma ideologiaa, puoluekokousten kompromisseja ja taistelustrategiaa.
Helpommin puolueesta, sen tavasta ajatella, saa selvän tarkastelemalla sen edustajia: sitä, mitä he sanovat, miten he sen sanovat ja mitä he tekevät. (Poliittisten edustajien tekeminen on yleensä juuri puhumista)
Siksi politiikka on helposti henkilönpalvontaa. Ja minä en oikein ole hyvä henkilöpalvonnassa. Siksi politiikan pitää olla enemmänkin sosiaalista kanssakäymistä. Se istuu jo vähän paremmin. Enpä tiedä.

No joka tapauksessa politiikasta puhuminen (siis muuten kuin keksimällä heinä-aho-vertauksia) on tärkeää; niin sanoi myös Caparezza eilen, kun esitteli uutta levyään- "mitä vähemmän politiikasta puhutaan, sitä enemmän se hyödyttää niitä, jotka tekevät (huonoa)politiikkaa."(lisäys omani).
Apulialainen räppäri. Kuulostaa hauskalta ja näyttää vielä Zappamaisemalta.

Nuorisomuusikko(kääk mikä kamala termi)ja viimeaikaiset tapahtumat(esim.Pariisin myllerrys) saavat minut uskomaan, että politiikka kiinnostaa nuoria. Olenko minä vain sivustakatsoja? Pysynkö uskollisena X-sukupolven ideologialle, ettei kannata kannattaa mitään ideologiaa?

P.S. Caparezzan uuden levyn nimi on Habemus Capa. Taiteilija sanoi tietävänsä, että Capa pitäisi olla akkusatiivissa (vrt. habemus papam); hieno selitys oli: "Io accuso diversamente".
Hih.

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Mekin pidämme Caparezzasta, vaan uuden levyn esittely meni minulta ohi. Taisin olla jo komevuotiaan kanssa taju kankaalla, puoliso referoi jotain tänä aamupäivänä. Että mitä ihmettä te siellä etelässä syötte kun teiltä tulee näitä räppäreitä ja poppareita: Negroamaro, Caparezza...

On mukavaa ettei aina tarvitse olla ihmettelemässä onko nykyajan nuorisosta mihinkään ;) Caparezzan vanhoilta levyiltä hieno riimi ainakin on Io non provengo da nazione alcuna, io, si, io vengo dalla luna!

Italian Mansikka kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo, mitä kukakin missäkin näkee. Minä sanoisin tietysti, että näkisin ne mansikat.
Voisit käydä vilkaisemassa myös tuota Mansikan blogia. Mansikallahan oli kotisivukin, joka on ollut pysähdyksissä jo lähes vuoden. Webmaster sai tytön eikä meikäläinen osaa (vielä) nettisivuja tehdä. Missä päin Italiaa muuten asustelet? Minä
asun entisessä luostarissa pienessä Monte San Viton kylässä
Marchessa.
Mansikan linkki mansikat.blogspot.com.
(Siellä on linkki Sinun blogiisi ja Katjan)

Se on Mansikka-lehden blogi, mutta
sehän on melkein sama kuin allekirjoittanut. Ja täytyy todeta, että eläkkeellä olevana all round-toimittajana kirjoitan aiheesta kuin aiheesta, mikä eteen tulee. Kirjoitan myös kirjaa Italian suomalaisista. Ja tutkin monikulttuurisia avioliittoja.

Hyvää kevään jatkoa,
t. Ritva, paperivuorineuvos