Jalkapallo on pyöreä

(Piirros: AP -06, siis tyttäreni)

Eilen katsoin melkein kokonaisen jalkapallo-ottelun. (Olisin katsonut kokonaan, jos olisin ollut kotona). Italian panos ei ollut suurenmoinen, vaikka voittivatkin Ghanan 2-0. Jalkapallon katsominen on hauskaa, mutta siitä puhuminen ei. En ymmärrä, miten yhden ottelun analyysiin voidaan käyttää tuntikausia. Jaaritellaan siitä, oliko Totti kunnossa ja montako keltaista korttia ansaittiin ja mikä oli Ghanan pahin virhe.
Laskin muuten, että ottelun aikana (siis sen osan, jonka näin) näytettiin maalivahti Buffonin morsmaikkua ainakin kymmenisen kertaa. Italialaista keskivertokatselijaa oletetaan siis kiinnostavan, miten maalivahdin tyttöystävä ilmehtii, kun Italia saa melkein maalin tai kulman tai ihan vaan pelaa. Ehkä asiaa auttaa se, että aika moni katsojista on nähnyt tyttöystävän alastonkalenterin. We all talk football.

Kun peli sitten onnellisesti oli päättynyt, alkoi hiljaisen kotolähiön teiltä kuulua tööttäystä ja tuuttausta, kaikenlaista älämölöä. Ehkä se oli vain yksi auto, joka kiersi ympyrää ja mölysi, mutta kuitenkin tunnelma oli kuin olisi tapahtunut jotain maatamullistavaa! Onhan se niinkin, että riemu on revittävä maailmankupista silloin kun siihen on pienintäkään aihetta, eihän sitä tiedä vaikka tuo voitto olisi kisojen ensimmäinen ja viimeinen. Italialaiset on niin kiihkeitä.

Mukavinta kuitenkin oli eilen kotiin tultua nähdä pensasaidan vieressä kiiltokärpäset, nuo luonnon pienet mainosvalot.

p.s. tuo piirros korvaa valokuvan kiiltokärpäsistä

6 kommenttia:

Olli kirjoitti...

En mää ymmärrä.. että puhua nyt jalkapallosta. En oo muuten koskaan kattonu jalkapalloo telkkarista, enkä kato.
Sen mää ymmärrän, että jos kulkee metsässä ja vastaan tallustelee karhu! Tai vaikka vaan pari hirvee.. sitä tilannetta vois hyvin kuvailla tunnin pari.. jokaista tuoksua, ääntä, liikettä ja valonkajastusta.. mutta että jalkapallosta! Täysin jonninjoutavaa ajan tuhlausta.. Perkele, mää ottasin niiltä sen pallon pois ja löisin sen puukolla puun kuppeeseen kiinni!

Sari kirjoitti...

No en minä kyllä hirvestäkään tuntitolkulla puhua jaksaisi.

Sanni kirjoitti...

Jaksaako mistään puhua tuntitolkulla...siis jos on ihan keskiverto kotipuutarhuri? Mie jaksan puhua mistä vaan puolituntia...siis ihan mistä vaan paitsi jalkapallosta ;) Tyttäresi piirros on taitava, voisin kuvitella itselleni kesäkassin tuollaisella printillä.

Katja kirjoitti...

No totta mooses minäkin sen matsin näin, mutta puhua siitä nyt tuntitolkulla... kyllä siinä täytyy olla jo ammattilainen, siis urheilutoimittaja!

Sari kirjoitti...

Sanni: puoli tuntia on mullekin ehkä sellainen sopiva raja; vaikka luulen että yhteen aiheeseen keskittyminen niinkin pitkäksi aikaa olisi jo kidutusta. Tytär on suunnitellut t-paitoja, joita olisi tarkoitus jossain vaiheessa kai markkinoidakin; asia on idullaan, mutta voishan sitä perustaa vaikka pienen verkkokaupan ja kehitellä muitakin tuotteita..vaikka sitten kesäkassejakin.

Katja: onneksi oma puoliso ei ole jalkapallosta niin kiinnostunut; tai siis jalkapallosta puhumisesta. Ei tarvitse kotona kärsiä.
Kyllä senkin silmät tosin välkkyi, kun Italia voitti, vaikka väitti, ettei moisesta kaupallisesta markkinahumusta välitäkään.:) Nythän on sitäpaitsi muotia, että jalkapallojournalistit on naisia!

gnothi seauton kirjoitti...

Voisi ajatella, että on hyvä kun on intohimoja. Olkoonkin, että jalkapallosta ei minusta elämänsisällöksi ole. Viihdettä.

-gs