Pyöriä

meidän auton pyörät on mukavia
tassupyöriä
loiskupyöriä kun sataa
kiiltäviä aurinkopyöriä
kun mennään uimaan

polkupyörän pyörät on
vauhtipyöriä
jos polkee lujaa jalkoja naurattaa
joskus vaan ne on ylämäkipyöriä
kun tulee hiki

naapurin pojalla on tuolissa
kultapyörät
oikeat miljoonapyörät

ne on arvokkaat
kun ne on sen jalat


Tämä naivistinen runo on kirjoitettu tämänkertaisen runotorstain haasteen aiheesta.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tästä naivismista pidin tosi paljon. Lopun kultapyörät toi mukaan syvyyttä ja nosti eunon pelkästä sanailoittelusta ajatuksia herättävälle tasolle. Eniten pidin ensimmäisen säkeistön tassu-, loisku- ja aurinkopyöristä. Hauska oivballus kuvata pyörien kautta säätilan vaihteluita.

Anonyymi kirjoitti...

Mä pidin tuosta "jalkoja naurattaa" kohdasta. Kun joskus on polkenut vaikka kuntopyörällä vastus nollalla niin lujaa kun pystyy, niin silloin just jalkoja naurattaa.

Näkökulma naapurinpojan pyörätuoliinkin on jotenkin lämmin, mukava.

Anonyymi kirjoitti...

pidän kovasti naivismista yleensäkin, mutta varsinkin kun se on tehty näin hyvin. osat runot ovat pikkuisen naivistisia yleensä vaan henkisen tason takia. :D ja tää runo todella kasvaa koko ajan

Sanna Tallgren kirjoitti...

Olenpa iloinen, että löysin tänne. Runo on hyvä, edellinen myös. Ja tuo planeettalääkäri sarjakuva... onko se sun omaa tekoa?

सारी kirjoitti...

Kiitos kannustavasta palautteesta!
Kirjoitan mielelläni naivistisia runoja, joten positiivinen palaute lämmittää.

Tui: kerrankin näin autonpyörissä kauneutta, joten pitihän se ikuistaa!:)

tavallinen: just niin! Kiva että joku muukin tajuaa miten jalat nauraa!:)

emmi: nojaa, henkinen taso se mullakin edesauttaa naivististen teosten luomista ;)

Sanni, tervetuloa! sain tuon planeettalääkärin spostissa, ja pläjäytin sen blogiin, kun tykkäsin; yleensä en laita juttuja ilman lähdettä, mutta nyt en todellakaan tiedä kenen tuo strippi on. Jos joku tietää, kertokaa!