Tämä viikonloppu on (taas) vaaliviikonloppu. Tällä kertaa italialaiset äänestävät kansanäänestyksessä perustuslakimuutoksesta. Muutoksen kohteena on lähinnä lain toinen osa, siis se osa, joka säätelee sitä, miten tasavalta on järjestäytynyt: parlamentin rakennetta(halutaan vähentää kansanedustajia), senaatin ja parlamentin suhdetta, pääministerin valtaoikeuksia, valtion ja läänien valtasuhteita jne.
Etukäteispropagandan perusteella voi poliittisen mielipiteen jakaa melkein yks'yhteen kahtia niin, että oikeisto äänestää sì ja vasemmisto no. Siis muutos on ex-hallituksen(Berlusconin) ideoima.
Perustuslakia toki halutaan muuttaa myös vasemmiston taholla, mutta muutoksista ei olla samaa mieltä oikeiston kanssa. Esim. kansaedustajien määrää on kaikki valmiita vähentämään, mutta läänien itsemääräämisoikeuden laajentamisen takana ei olla kovinkaan yksioikoisesti. Eriarvoisuutta eri alueiden välillä ei entisestään haluta lisätä, joten läänien suurempi autonomisuus esim. koulutuksen ja terveydenhoidon kohdalla ei vakuuta.
Perustuslain muutokseen liittyy myös historiallisia piirteitä. Italian tasavaltahan syntyi toisen maailmansodan raunioille, ja perustuslaki oli fasistien kukistajien sinetti sille, ettei hirmuvaltaa enää sallittaisi. Vasemmistolla (myös kommunisteilla) oli tärkeä rooli perustuslakivaliokunnassa.
Italian politiikkaa ylipäänsä on helpompi ymmärtää, kun tietää mitä tapahtui heti tasavallan syntymisen jälkeisinä vuosina. Kommunisteista, jotka olivat aktiivisesti perustuslain laadinnassa mukana, tuli vaarallisia "demokratian vastustajia"(tätä perusteltiin esim. viisikymmenluvulla Stalinismilla; peloteltiin, että kommunistit Italiassakin halusivat hirmuhallintoa.Kommunisteja ei esimerkiksi päästetty vastasyntyneeseen televisioon, ihmelaatikkoon kommunistit päästettiin vasta 60-luvun alussa) ja kristillisdemokraattisesta puolueesta tuli porvariston tuella se mitä siitä tuli.
Berlusconin pelottelut kommunisteilla, jotka ovat demokratian vihollisia (ja syövät lapsia)ovat suoria lainauksia kristillisdemokraattien 50-luvun retoriikasta. (Ja jos kuulostaa amerikkalaiselta hapatukselta, täytyy muistaa, että Italiassa oli sodan jälkeen amerikkalaismiehitys; tai siis on tavallaan edelleenkin...)
Ja kuitenkin merkittävä osa partisaaneista, jotka demokratian puolesta taistelivat, oli nimenomaan kommunisteja.
Ja partisaanien uhrauksia muistellaan nyt, kun perustuslakiin halutaan koskea. Vasemmisto käyttää yhtenä "aseenaan" niiden italialaisten muistoa, jotka peruslakia eivät päässeet laatimaan, vaan kuolivat taistelussa arvojensa puolesta, arvojen, jotka lopulta perustuslakiin kirjattiin. Hiukan arveluttavalta tietysti voi kuulostaa se, että vastarinnan sankareita herätellään haudoistaan perustuslakia puolustamaan.Toisaalta totta on myös se, että lait eivät tule tyhjästä:
historia on niissä läsnä, historia, ja arvot jotka historia on opettanut lain laatijoille.
Perustuslaki muutokset ovat aika ajankohtaisia myös Suomessa. Millaisia oppeja olivat Suomen perustuslain laatijat saaneet historialta?
Kuinka moni suomalainen tietää, mihin Suomen valtio perustaa olemassaolonsa?
*kansanäänestys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti