Ihmisoikeuksien riistoa ja kummallisia ostoksia

Itkua:
Mieheni työpaikan siivoojalla, ukrainalaisella Lanalla on ongelmia . Hänen taksikuski-poikansa on Ukrainassa henkihieverissä ryöstäjän leikattua henkitorven poikki paperileikkurilla, mutta Lanalla ei ole mahdollisuuksia mennä häntä katsomaan menettämättä oikeutta palata Italiaan. Kyse on byrokratiasta, mistäpä muustakaan. Vaikka elokuussa joku taho (sisä-tai ulkoministeriössä, en muista enkä jaksa nyt tarkistaa) vast'ikään laati muistion, joka määritteli oleskeluluvan uusimista odottelevalle samat oikeudet kuin Italian kansalaiselle, ei Lana virkamiesten mukaan saa tulla takaisin, jos poikaansa lähtee katsomaan. Lana ei ole tämän ongelmansa kanssa yksin. Monesti siirtolaiset joutuvat käytännössä matkustuskieltoon, koska oleskelulupapäätökset saattavat viipyä vuosiakin. Se lipuska, joka kertoo luvan olevan haussa, ei kelpaa viisumiksi tai luvaksi tulla takaisin maahan, jos joutuu matkustaessaan rajatarkastukseen muualla kuin Italiassa. Harvoin siirtolaiset voivat käyttää suoria lentoja. Minusta byrokratia näissä tapauksissa riistää ihmisen perusoikeuksia.

Lana ei ole nukkunut viikkoon. Toivottavasti poika selviää hengissä ja toivottavasti Lana pääsee häntä pian katsomaan.

Naurua:
Kun olin lähimarketissa, eräs setä tuli kysymään kärrin viereen: " saanko laittaa kaikki tänne?"(käännetty alkuperäiskieleltä) . Kun kysyin mitä hän tarkoitti, hän vastasi: "kaikki ikävät asiat ja murheeni. Kun olet niin iloisen näköinen. " "Sitten hän vielä murjaisi karmivan vitsin: " kun mulla ei todellakaan mene hyvin...olin tässä Berlusconin huvilalla Sardiniassa, niin eikös vaimo herättänyt." Nauroin hämilläni. Kassajonossa setä tuli vielä sanomaan: " vieläkös te täällä olette" Joo. Toivottavasti sen sedän murheet ja huolet ei ihan oikeasti tulleet mukaan, katsoin kyllä tarkkaan että otin vaan ostokset kassiin.

4 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Luen parasta aikaa Pirkko Peltonen-Rognonin kirjaa Italia vuonna nolla. Siinä on koskettavasti kerrottu pakolaisten elämästä siellä. Vaikka en ihan viime vuonna ole Italiassa käynyt, kirjan teemat olivat jo hyvin aistittavissa tuolloinkin.
Trevison betoniset tehdas kolossit näin omin silmin junassa matkalla entiseen Jugoslaviaan...laihat albanialaiset kerjäläisnaiset lapsimyttyineen,ilotytöt lomakaupunkien tien poskissa...köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen väliset erot jne. jne.
Mutta missäpä muualla ei olisi samanlaisia ongelmia nykymaailman aikaan. Ja yhä kiihtyviä kansainvaelluksia ei taida pysäyttää enää mikään.

Sari kirjoitti...

Kaikkein kummallisinta italialaisessa byrokratiassa on se, että rehellisten ja työtätekevien siirtolaisten elämä tehdään mahdollisimman vaikeaksi samalla kun rikollisia byrokratia vain helpottaa! (Esim. karkotuksia ei panna käytäntöön)

Italian Mansikka kirjoitti...

Useimmat ihmiset lähtevät köyhyyttä ja suoranaista nälkää pakoon. Ei sitä "laittomien" siirtolaisten virtaa saada pysäytetyksi millään konstilla. Vain järjestämällä heidän olonsa kotimaassaan
siedettäviksi, mikä ei ole todellakaan mikään helppo tehtävä.
Uskon, että minäkin lähtisin heidän asemassaan, kuten ovat lähteneet aikoinaan
lukemattomat niin suomalaiset kuin italialaisetkin
etsimään parempaa tulevaisuutta. Pitäisi saattaa vastuuseen ne roistot, jotka siellä lähtömaissa rikastuvat näillä ressukoilla. Mikään rangaistus heille ei olisi
liian ankara.

Sari kirjoitti...

Niin juuri!
Minusta jo sana "laiton siirtolainen" on diskriminointia. Ei ihmiseltä ihmisoikeudet ja arvokkuus pitäisi hävitä viisumin tai passin tai ylipäänsä minkään paperinpalan takia!
Ei kukaan kai huvimatkalle lähde maksettuaan joskus koko suvun säästöjen verran matkasta tänne euroopan "autuaille" työmarkkinoille. Minä tunnen joskus melkein syyllisyyttä siitä, että voin niin helposti matkustaa melkein ihan minne vaan, ja toiset joutuvat lojumaan vastaanottokeskuksissa ja, vielä pahempaa, matkustamaan rekan kontissa tai pienessä paatissa...