Lauantaina unohdin väsyksissäni, että olin lupaillut osallistua meemiin, jossa julkaistaan vanhoja julisteita. No nyt niinsanotusti läpsään kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kuvitan postauksen brittiläisellä propagandajulisteella, joka jotenkin hämärästi liittyy siihen, mistä kirjoitan.Tai ei niinkään hämärästi, vaan siksi, että luin brittiläisen Pragna Patelin kirjoituksen Carta:sta.
Pragna Patel on Sbs, Southall Black Sister. Organisaatio tukee mm. kotiväkivallan uhreiksi joutuneita siirtolaisnaisia, erityisesti "värillisiä" sellaisia. Olin täysin tietämätön mustien naisten (viittaan nyt tällä termillä naisiin, jotka ovat joko afrikkalaista, karibialaista tai aasialaista alkuperää ja iholtaan tummia) väliinputoajan roolista brittiläisessä yhteiskunnassa.
Patel kritisoi sitä "monikulttuuri-yhteistyötä" , jota on viritelty erityisesti terrori-iskujen jälkeen. Hänen mielestään puhemiehiksi on valittu yksinomaan uskonnollisia MIESjohtajia, joiden retoriikka voi olla hyvinkin länsimaisen tasa-arvoisuuden kieltä, mutta jotka käytännössä viisveisaavat ryhmien sisäisestä epätasa-arvosta. Uskonto ei tee alaryhmästä homogeenista, onhan saman uskonnon edustajissa hyvinkin erilaisessa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevia(hindujen kohdalla eri kasteja). Lisäksi uskontosidonnainen monikulttuurikäsitys sulkee pois sen ajatuksen, että ihmisen identiteetti ei välttämätä ole sidoksissa mihinkään uskontoon. Selventävä esimerkki: jos muuttaisin vaikka Kiinaan, olisi hieman omituista, jos minun olisi oletettava että kansalaisoikeuksiani ajaa kristillinen pappi. Tuo pappi voisi esimerkiksi olla katolinen. Englannissa monikulttuurisen yhteiskunnan monikulttuurisessa keskustelussa osapuolet ovat nimenomaan muslimijohtajia, hindujohtajia, sikhijohtajia...ja brittiläinen yhteiskunta voi hehkuttaa olevansa yhteistyökykyinen eri etnisten ryhmiensä kanssa.
Erityisesti naisten asema on kuitenkin heikentynyt uskonnollisin perustein toimivassa monikulttuurisessa järjestelmässä. Usein uskonnolliset johtajat edistävät perinteistä naiskuvaa, jossa naisen rooli määritellään lähinnä äitinä ja vaimona, ja siten hänen oikeutensa on sidottu väistämättä perheeseen. Ja koska uskonnollinen yhteisö kantaa julkisesti vastuuta lainkuuliaisuudesta, voi brittiläinen yhteiskunta pestä kätensä siinä tapauksessa, että esim. "muslimikönttään" kuuluva nainen joutuu perheväkivallan uhriksi; oletetaan, että yhteisö hoitaa asian oman kulttuuriperinteensä mukaisesti. Kun valkoinen nainen voi kääntyä täysin uskonnosta riippumattoman tahon puoleen esim. kotiväkivaltatilanteessa, mustille naisille osoitetaan yhä useimmin pelkästään uskonnollisia suojapaikkoja. Joku voisi tietysti ajatella, ettei sillä ole mitään merkitystä, kuka naista auttaa, kunhan pääsee suojaan, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Jos musliminainen voi kääntyä ainoastaan uskovien yhteisön puoleen apua hakemaan, saattaa tuloksena olla, että häntä yksinkertaisesti kehotetaan palaamaan kotiin! Ja vaikka nainen apua saisikin, jokatapauksessa ongelmaa ratkaistaan esim. koraanin opetusten mukaisesti, ei ylipäänsä ihmisen koskemattomuuden suojelemisen näkökulmasta.
Patel kirjoittaa:
"Monessa suhteessa monikulttuurismi tuntuu pohjautuvan englantilaiseen kolonialismin malliin, jossa siirtomaiden alkuperäislait kirjattiin uskonnollisista lähteistä, mutta ilman viitteitä niihin eroavaisuuksiin, joita kulttuurien sisällä oli käytännöissä ja tulkintavoissa. Tuloksena on, että se monimutkainen poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen osatekijöiden verkko, jonka tuloksena identiteetti syntyy, on supistettu pelkästään uskonnollisiksi arvoiksi."
Ja vielä:
" Musliminvastaisen rasismin kasvu on saanut muslimiyhteisöt vielä tiukemmin suojelemaan uskonnollista identiteettiään. Joitakin esimerkkejä: vaatimus pyhäinhäväistyslain laajentamisesta, uskonnollisten koulujen rahoitus ja oikeus soveltaa tapoihin sidottuja lakeja(jotka perustuvat uskontoon) siviililakien sijaan perheeseen liittyyvissä tapauksissa. Ja muut vähemmistöryhmät tukevat näitä pyrkimyksiä.
Olemme olleet todistamassa tapauksia, joissa Ihmisoikeuksien julistus(1998), eräs tärkeimmistä aseistamme naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja monikulttuurisuuden pahimpia puolia vastaan, onkin toiminut sekä maltillisten että radikaalien uskonnollisten ryhmien väylänä oikeuttaa naisiin kohdistuvat rajoitukset."
Suosittelen klikkaamaan ylläolevan ihmisoikeuslinkin sivun reunaotsikkoa: Mitä ihmisoikeuksiin kuuluu->naisten oikeudet.
2 kommenttia:
En ole kyllä ihan samaa mieltä sikäli, että usein islaminuskoisista maista tulevissa maahanmuuttajayhteisöissä ja varmaan kyseisissä lähtömaissakin vedotaan uskontoon joidenkin perinteiden harjoittamisessa, jotka usein alistavat naisia, vaikka kyse onkin itse asiassa heimotraditioista.
Niitä onkin aika vaikea erottaa toisistaan, jollei ole perehtynyt näiden maiden historiaan ja kulttuureihin.
Mutta tämä kyllä selittää myös sen, miksi kaikissa islamin uskoisissa maissa
ei käytäntö ole yhtä lailla
jyrkästi naista alistavaa.
Mutta siinä olen täysin samaa mieltä, ettei pidä olla rähmällään näitten maahanmuuttajien edessä, vaan pitää ehdottomasti edellyttää, että he harjoittavat omaa kulttuuriaan vastaanottomaan lakien ja normien mukaan.
Muuten itselläni on afrikkalainen vävy, joka tulee Gambiasta. Hän ei nauti alkoholia, eikä syö
sianlihaa. Kuitenkaan hän ei puutu siihen, että tyttäreni joskus nauttii
hieman alkoholipitoisia juomia. Toisaalta tyttäreni on afrotanssin opettaja ja hyvin perehtynyt afrikkalaiseen kulttuuriin, mikä on varmasti ollut avuksi heidän parisuhteessaan.
Pointti on kai juuri siinä, että muslimiyksilö ja muslimiyhteisö ovat kaksi aivan eri asiaa. Valitettavasti esim. Brittein saarilla muslimiyhteisön äänitorvena on uskonnollisia johtajia, joita ei suinkaan ole valittu demokraattisesti koko yhteisön asioita hoitamaan. Tämä on se suuri epäkohta, jonka brittiyhteiskunta sallii.
Valitettavasti myös täällä Italiassa on käymässä niin, että siirtolaisia usein edustaa uskonnolliset johtajat. Se ei ole tervettä monikulttuurisuuden kehitystä, vaan nimenomaan voi vieroittaa vähemmistöjen edustajat valtaväestöstä.
Lähetä kommentti