Italia ei ole virallinen kieli

Yritän taistella flunssaa vastaan, ja nökötän siksi sisätiloissa.
Kun nyt ei muutakaan tekemistä satu olemaan, käännän osan artikkelista, jossa Renzo Paris puhuu italian kielestä. Taannoinen lakiesitys italian kielen kirjaamisesta viralliseksi kieleksi perustuslakiin jäi toistaiseksi toteuttamatta kommunistisen puolueen äänestettyä sitä vastaan.
Ajatelkaa, jos suomenkieltä ei oliskaan määritelty viralliseksi kieleksi? Aika omalaatuinen tilanne...


Italia lain kautta viralliseksi kieleksi? Mitähän vielä...
di Renzo Paris
Liberazione
Montecitoriossa (Italian parlamentti) halutaan määritellä italiankieli perustuslakiin "Tasavallan viralliseksi kieleksi". Kommunistipuolue Prc (Partito della Rifondazione Comunista) sanoo ei: "laki olisi este siirtolaisten Italian kansalaisuuden saamiselle" ja äänestys siirtyy. Eikö olisi tärkeämpää parantaa kouluopetusta?

Ennen kuin meillä puhuttiin Italiaa Sisiliasta Alpeille, vaikkakin vähän tökerösti, se oli byrokraattinen kieli jota kukaan ei käyttänyt puhekielenä. Kuten tiedetään, vasta televisio yleisti kielemme neljä vuosisataa ranskalaisen yleiskielen syntymisen jälkeen. Nykyisin italiaa puhutaan typistettynä, korostuksella, melkein samanlaisena kuin nopeasti opittu, tänne työnhakuun tulleiden siirtolaisten italia.
Pohjoisen Liiton kiinnostus murteisiin ei ole tiedettävästi samanlaista kuin tutkijoiden, niiden jotka sivistyneinä osaavat arvostaa murteita ja joskus jopa kirjoittaa murteella. Fasistien kiinnostus italian kieltä kohtaan, olipa se naamioitua miten hyvänsä, liittyy tunnetusti isänmaan käsitteeseen. Käsitteeseen, joka siitä huolimatta että sitä on yritetty palauttaa neitseelliseen tilaan, on menettänyt merkityksensä, ei kommunistien toimesta vaan markkinoiden globalisaation ansiosta. Myös niissä Pohjoisen Liiton kannattajakaupungeissa, joiden nimet ovat kylteissä murteella.
---
Joka rakastaa lukemista ja kirjoittamista, tekee sen italiaksi, vaikka monet, erityisesti tiedemiehet, mutta myös kirjailijat, kirjoittavatkin mieluummin englanniksi laajemman yleisön vuoksi. Olen sitä sukupolvea, joka on oppinut italian koulussa. Kotiseudullani puhuttiin abruzzon murretta, ja jos joku uskalsi sanoa sanankaan italiaksi, sai hän loukkaavan leiman " puhu niinkuin syöt!". Italia oli vieras kieli, jota kuulimme radiosta ja myöhemmin baarien salien seinältä televisiosta, jossa hallitsi Mike Bongiorno(legendaarinen juontaja). Vanhempani häpesivät huonoa italian kielen taitoaan, ja kaupunkiin muutettuaankin puhuivat kotona murretta. Lukiossa puhuimme melkein kaikki roomalaisella korostuksella, kun taas kuulustelut tehtiin italiaksi.

Tämä lakiesitys on törmäyskurssilla myös sen tosiasian kanssa, että italian kielen merkitys on maailmanlaajuisesti olematon, eikä ainoastaan Euroopassa, jossa hallitsee saksa ja ranska. Haluammeko todellakin pakottaa joukossame asuvat arabit puhumaan italiaa, haluammeko vakuuttaa että kielemme on kaunein kaikista? Klasikkorunoilijamme ovat jo sen todistaneet ja kielemme kauneus tunnustetaan joka puolella. Jos taas on kyse asiakirjojen kirjoittamisesta Virallisella kielellä, niin näin on aina tehty.
Se mikä puuttuu on oikeakielisyyden levittäminen; tiedotusvälineet murjovat ja ruhjovat kieltä tunnistamattomaksi. Riittää kun katsoo mitä kielestä on tullut uutisissä, jotka joudumme nielemään joka ilta. Huudahduksia, röyhtäyksiä, röhkäisyjä, eikä ainoastaan siksi että kielioppi on köyhää, vaan siksi että vääristynyt käsitys puhekielestä on tehnyt siitä itsensä irvikuvan. Poliittinen kieli puolestaan on muuttunut itsestäänselväksi, vainoharhaiseksi, vielä pahemmaksi kuin menneisyyden "politichese"(vaikeatajuinen poliitikkojen kieli). Ei tarvitse kuin ajatella niinsanottua italiaa, jota ministerit kuten Calderoli puhuvat. Mitä tulee vieraan kielen sanoihin uutisissa, niitä ei onnistuta koskaan lausumaan oikein. Joskus jopa sanomalehtien kieli jää vähälle tarkkailulle ja jopa arvostetut kustantajat markkinoivat kirjoja, joissa on karkeita virheitä. Ja koulussa huonostipalkatut opettajat ovat vastuussa italian opetuksesta.

En tekisi lakiesityksestä kuitenkaan ideologista kysymystä, vaan vaihtaisin sen kaikkien velvollisuudeksi puhua italiaa oikein. Jos italiankielen ovat luoneet suuret kirjailijamme, miksi ei laiteta jokainen italialainen lukemaan kokonaan klassikoitamme, ei ainoastaan I promessi sposi, niinkuin ennenvanhaan.
Pasolini kirjoitti runon 1968-vuoden sukupolven surkeasta kohtalosta ja siitä kuinka he eivät olleet käyttäneet hyväksi menneisyyden suuria runoilijoita. Seuranneet sukupolvet eivät ole yhtään paremmassa asemassa. Kuulemme ympärillämme italiaa, joka on köyhää ja väkinäistä, ei yhtään niin ilmaisuvoimaista kuin unohdetut murteet. Televisio yleisti italian kielen, se on totta, mutta se on myös pirstonut sen repiessään sen juuriltaan.
Slangit ovat satakertaistuneet ja taustamelusta on tullut todella ärsyttävää.


Italiano lingua nazionale per legge? Ma ci facci il piacere...
di Renzo Paris
A Montecitorio vogliono definire nella Costituzione l'italiano "lingua ufficiale della Repubblica". Il Prc dice no: "è un ostacolo alla cittadinanza per i migranti" e il voto slitta. Non sarebbe più giusto migliorare l'insegnamento nelle scuole?



Prima che si parlasse da noi, dalla Sicilia alle Alpi, anche se in maniera "sgarrupata", l'italiano era una lingua burocratica che nessuno parlava. Com'è noto è stata la televisione a unificare la nostra lingua quasi quattro secoli dopo l'unificazione linguistica francese. Oggi si parla una specie di italiano smozzicato, accentato, quasi simile a quello che imparano velocemente gli extracomunitari che vengono da noi a cercare lavoro. L'interesse per il dialetto della Lega, si sa, non è simile a quello degli studiosi, delle persone cioè che partendo dalla loro cultura riescono ad apprezzare il dialetto e a volte anche a scriverlo. L'interesse per l'italiano dei fascisti, comunque siano travestiti, è legato, come è noto, al concetto di patria, che oggi, nonostante i tentativi di riverginamento, è stato cancellato non dai comunisti ma dalla globalizzazione dei mercati, compresi quelli localizzati nelle città leghiste del nord, dove i nomi stessi delle città sono scritti in dialetto.---

Per chi ama leggere e scrivere, l'italiano è la lingua, anche se oggi molti preferiscono scrivere in inglese, per avere un maggiore ascolto, soprattutto gli scienziati, ma anche i romanzieri. Io faccio parte di quella generazione che l'italiano l'ha imparato a scuola. Il dialetto abruzzese dilagava nella nostra regione e se qualcuno si azzardava a pronunciare una parola italiana subito veniva bollato con "ma parla come magni!", che era sentito come una offesa. L'italiano era una lingua straniera, che sentivamo attraverso la radio prima e la televisione poi, quella che stazionava in alto nelle salette dei retrobar dove imperava Mike Bongiorno. I miei genitori si vergognavano di parlare male l'italiano, una volta venuti in città e in casa continuavano a parlare dialetto. Al liceo parlavamo quasi tutti con l'accento romanesco mentre le interrogazioni avvenivano in lingua.

Questa legge oggi proposta va a cozzare anche con la completa assenza dell'italiano nel villaggio globale e non soltanto europeo dove imperano il francese e il tedesco. Ma si vuole davvero obbligare a parlare italiano gli arabi che sono tra di noi, li si vuole convincere che la nostra è la lingua più bella di tutte? I nostri poeti classici lo hanno dimostrato ampiamente e riconoscimenti alla bellezza della nostra lingua sono venuti a iosa da tutte le parti. Se poi si tratta di scrivere i documenti nella lingua Ufficiale del nostro paese, ognuno vede che lo si fa da sempre.

Quello che manca è una corretta diffusione della nostra lingua che i media sfigurano, storpiano al punto da farla diventare irriconoscibile. Basta notare cosa è diventata nei pezzi di cronaca che ci sorbiamo tutte le sere. Solo esclamazioni, rutti, ruggiti e non soltanto perché il congiuntivo è scornparso ma perché una falsa idea della comunicazione orale ha piegato la nostra lingua a una controfigura di se stessa. In politica poi è diventata apodittica, paranoica, altro che il politichese di una volta. Basta pensare alla cosiddetta lingua italiana di un ministro come Calderoli. E quanto alle altre lingue che compaiono nei nostri telegiornali, non c'è occasione che le pronuncino bene. A volte persino la lingua dei giornali è poco sorvegliatae persino le case editrici nobili da noi smerciano libri con errori grossolani. E poi l'italiano si insegna a scuola,sono i professori così mal pagati a trasmetterla.
Io, tuttavia, non ideologizzerei più di tanto la proposta di legge, la cambierei
con obbligo per tutti a parlare un italiano corretto. Se poi, come ho detto all'inizio,l'italiano lo hanno inventato i nostri grandi scrittori, perché non a far leggere a ogni italiano almeno i nostri classici per intero, non soltanto / promessi sposi, come si faceva una volta. Pasolini scrisse una poesia sulla disgrazia accaduta alla generazione del '68 di non aver approfittato della grande poesia del passato. Le generazioni che si sono succedute non stanno meglio. L'italiano che sentiamo parlare attorno a noi è povero, stentato, per nulla espressivo come erano i dialetti che sono stati dimenticati. La televisione ha unificato la lingua, è vero, ma poi l'ha parcellizzata, snaturandola. I gerghi si sono centuplicati e il rumore di fondo è fastidiosissimo.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä yhteydessä on muistettava, ettei Ranskan rajojen sisäpuolella ollut ranska enemmistön kielenä kuin noin vuodesta 1840.
Ranskan kieli oli ennen sitä suurin vähemmistökieli ja virallinen kieli, mutta yhteen laskien oli enemmän saksan, provencalin, baskin, bretonin, katalaanin ja italian puhujia.
Bretonin ja provencalin puhujat saivat kaikkein pahimmat ja ensimmäiset vainot päälleen, mutta vasta kansakoululaitos takasi ranskan aseman Ranskan suurimpana kielenä.

सारी kirjoitti...

No juu, Paris(heh) tässä käytti ranskan kieltä poleemisena esimerkkinä. Kiinnostavaa on myös, että hän puhuu saksan ja ranskan ylivallasta euroopassa mainitsematta englantia.

Anonyymi kirjoitti...

Ranska on muutoin kamalaa kuunnella.
Etelävaltioitten englanti on vielä kamalampaa.

Italiasta olisi voinut tulla linqua franca, mutta luulen että Julius II oikeastaan esti sen kehityksen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kiinnostavasta artikkelista, olen sivunnut aihetta myös italialaisten ystävieni kanssa. Näin italiaa keskinkertaisesti osaavalle käännös tarjosi myös kieliopetusta.

Ainakin omien havaintojeni mukaan italialaisessa sähköpostiviestissä vähintään joka toinen virke loppuu huutomerkkiin ja loppujen perässä niitä on useampia.

सारी kirjoitti...

Rranska on aika kivan kuuloista minusta. En osaa kyllä inhota kieliä ylipäänsä, olen todennut.

Ruupert, ihan totta! Ja hymiöitä käytetään paljon myös! Koska ei voi viittoilla!!! \o/ LOL ja lyhenteitä!

p.s. huom. käännös on kuumeessa tehty, mutta ei se nyt ihan asian vieresta ole. Huomannet, että italialainen rakkaus monimutkaisiin ja pitkiin lauserakenteisiin aiheuttaa joskus päänsärkyä; itse laitan mielelläni mutkat suoriksi, jotta olis edes jotain tolkkua lopputuloksessa.