Tonttuilua

Minä, mie, mä ja mää. Iineksen innottamana etsin varastoista tonttumaisen itseni vuosien takaa. Väitän, että ilmeen syy on auringon suora paiste silmiin, ei yleinen lapsuusangst!

Osaako joku kertoa, milloin tontuista tuli joulupukin vakoojia? Alunperin tontut elikkäs haltijat pitivät huolta Liinusta tallista ja aitan viljavaroista ja katsoivat ettei sauna pala. Talon väki kiitti mukavia tonttusia, ja joulupukki sai hoitaa kolistelunsa ja pelottelunsa ihan itse. Kai syynä on tonttujen työttömyys; maailma muuttui, ja pukki otti joutavat tontut töihin.
Nyt lapset teeskentelevät kilttiä, kun uhataan että punapukuiset vakoojat hiipivät akkunan takaa heti pukin juttusille ja MP3-soitin jää saamatta, paitsi ei jääkään, kun mummi sen kuitenkin ostaa.
Puuttuu vaan, että laittavat poloniumia tuhmien lasten puuroon!

5 kommenttia:

rekomposti kirjoitti...

Tai se ettei kuvaaja ole luonut sinuun luottamussuhdetta.

Sari kirjoitti...

Hm,luulen etten oikein edes tajua, että otetaan kuvaa; poisleikattu osa nimittäin kertoo aika kaoottisesta tilanteesta, jossa olen osana. Ja koska kuvaaja oli isä, ja häneen kyllä olen aina ollut aika luottamuksellisessa suhteessa...voi olla, että pikemminkin pelkään putoavani liian ison kolmipyörän päältä, jolla minua istutetaan.

...tai sitten mitään erityistä syytä ei ole, ja tuo on perusilmeeni!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä tonttujuttu on kummastuttanut myös minua. Grönlannin pukkikin meni konkurssiin. Huonoon suuntaan on kehittyneett tonttujen työtehtävät sen jälkeen kun rauhallisesta agraariyhteiskunnasta aika jätti ja siirryttiin citykulttuuriin.

Itse hyörin siinä rajalla, sopivasti kummallakin puolella. Kuorin kermat tai syön mantelit, miten vaan.

Mullakin on kaksivuotiskuva Perhealbumin aarteissa.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minusta on hyvin vähän kuvia ajalta ennen kuin olen noin 30v. ja liki kaikki ovat verkossa.

Serkkuni löysi hiljan minusta ainoa kuvan, jossa voisi sanoa että minä leikin, joskin tätini muisteli, etten siinäkään olisi varsin leikkinyt vaan tullut paikalle korjaamaan toisten leikkiä.

qoxpa ei oikeastaan ollut tien varressa, mutta jos poikkesi päätieltä vasemmalle suuren kiven kohdalta, jossa oli haaleat kirjaimet "xpa" ja käveli polkua muutaman satametriä, saapui kummalliseen kylään.

Sari kirjoitti...

Halo, minäkin taidan olla kermankuorijoita, maalainen kaupungissa ja kaupunkilainen maalla.
Kuvasi oli aikasten hieno!
(mutta sen jo sanoin blogissasi)

Petja, voi siis ehkä sanoa, että et oikeastaan ole ollut lapsi, vaan ainoastaan pienikokoisempi.