Meijän pastareseptilöitä

Kuvalähde: www.thetravelzine.com/

Joku innokas kyseli taannoin mainitsemieni perheemme vakipastojen reseptien perään. No ei tarvitse kahdesti pyytää; nämä reseptit ovat kaikki nopeita ja yksinkertaisia, ja vielä tipiterveellisiäkin.

Tonnikalapastaa osaa jokainen tehdä, ja siitä on jokaisella oma mieliversionsa. Meillä useimmiten kastike syntyy
- tonnikalasta (!)(purkki tai pari)
- oliiviöljystä
- valkosipulista (maun mukaan, yksikin kynsi riittää)
- chili/peperoncino pippurista (taasen maun mukaan)
- tomaatista, joka voi olla murskaa, pyrettä tai ihan vaikka tuoreita tomskuja. (määrässä ei kannata liioitella, pastan ei ole tarkoitus uida kastikkeessa)


Pastana joko spagetti, orecchiette tai fusilli(spiraali). Sopiva määrä pastaa on n. 90-110 g per henkilö, riippuen siitä, mitä muuta aterialla tarjotaan ja millaisista suursyömäreistä on kyse.
Pasta keitetään väljässä suolatussa vedessä, tämä kai on selvää. Itse heitän isoon 10 litran kattilaan puoli nyrkillistä karkeaa merisuolaa, joka voi vaikuttaa paljolta, mutta kokemuksen perusteella maustaa juuri sopivasti. Huom: Hienoa suolaa ei kannata laittaa nyrkkimäärin.

Ihan ensin kannattaa laittaakin vesi kiehumaan pastaa varten, sillä kastike syntyy tosi nopeasti. Tämä koskee näitä kaikkia kastikkeita.

Kuumassa öljyssä pyöräytetään valkosipulia ja chiliä. Valkosipuli palaa herkästi, joten kannattaa olla tarkkana; joskus laitan yhden kynnen pienennettynä(Hyvä tapa on ensin painaa veitsenlappeella kynttä niin, että se vähän rikkoontuu, ja leikata se sitten pieneksi; en käytä koskaan puristinta, minusta se on turha väline) ja toisen kynnen kokonaisena.
Sitten lisätään tomaatti; jos kyseessä on pyre, pari kolme ruokalusikallista riittää ja lisäksi vähän vettä. Tomaatin kanssa on myös hyvä lisätä ripaus sokeria, se pyäristää maun. Tonnikalapurkista käytetään meillä myös öljy, mutta vain siksi, että ostamme yleensä aika hyvälaatuisia säilykkeitä; halpistonnikalaa ei kannata muutenkaan ostaa, sillä sitä kalastaessa ei ole takuulla varottu delfiinejä, jotka helposti jäävät tonnikalaverkkoihin.

Nyt onkin pastavesi sitten tässä vaiheessa kiehuvaa (ainakin kaasuhellalla) ja kastike voi hiljakseen poreilla sen aikaa, että pasta kiehuu. Kypsä pasta heitetään soossiin, sekoitetaan hyvin, mielellään tulella tai sähköhellalla tietysti jälkilämmössä, ja sitten annostellaan lautasille.


Broccolit, elikkäs parsakaalit on maukkaita pastan kanssa. Jos niistä tykkää. Erityisesti orecchiette-pasta käy tämän soosin kanssa.

Tähän kehitelmääni ei tarvita muuta kuin:

- parsakaalin nuppuja (tuoreita tietysti, mutta ei pakastetuissakaan ole mitään vikaa; sulata ne ensin) neljän annokseksi riittää n. 400 g
- oliiviöljyä
- valkosipulia
- chili/peperoncino pippuria
- loraus vettä
- toinen, reilumpi loraus kermaa tai maitoa
- ripaus suolaa (maun mukaan)

Taas soosi aloitetaan kuumassa öljyssä valkosipulin ja chilin kera; lisätään parsakaalit ja loraus vettä. Annetaan kypsyä rapsakaksi, ei kannata keittää liikaa, ettei hyvät ravintoaineet mene hukkaan. Kymmenisen minuuttia on riittävä aika. Joskus olen kypsentänyt broccolit ensin mikrossa, jonka jälkeen ei tarvitse kuin pyöräyttää pannussa makua saamassa. Suurimman osan brokkoleista muhennan kerman tai maidon kanssa sauvasekoittimella muusiksi, jätän vain muutaman pienen nupun estetiikkaa ja hampaita tyydyttämään. Palautan muhennoksen pannulle, ja annan muhia pastan kiehumisen ajan, tarkistan suolan ja taas heitän kypsän pastan soosiin, pyöräytän sekaisin ja tarjoan. Brokkolien ja muiden vihreiden vihannesten vihreys muuten säilyy, jos niitä ei kypsennä suolaisessa vedessä; siksi lisään suolan vasta lopussa.
Juustoa (parmesaani) ei tarvita, mutta jos joku sitä haluaa päälle ripotella, ei se ainakaan pilaa makua.


Ja sitten mielipastani, spaghetti alle vongole.

Tähän tarvitaan:

-vongole eli sydänsimpukoita. Tuoreet on tottakai SE juttu, mutta kyllä pakastetut tai purkkisimpukatkin joltain maistuu (...)
- oliiviöljyä
- valkosipulia
- chili/peperoncino pippuria (miten minusta tuntuu, että toistan itseäni?)
- pieniä, makeita (kirsikka)tomaatteja palasina
- loraus valkoviiniä
- persiljaa

Tuoreita simpukoita saa kalatorilta verkkopussissa, ne on yleensä puhtaita, mutta varmuuden vuoksi niitä voi huuhtoa hetken, jottei vaan mene hiekkaa soosiin.
Soosin alku toistuu taas samanlaisena, eli kuumassa öljyssä pyöräytetään valkosipuli ja chili. Lisätään tomaatit, annetaan kypsyä hetki. Heitetään simpukat sekaan, pakastetut liemineen, ja annetaan maustua hetken. Lisätään valkoviini, annetaan kiehahtaa ja lisätään persiljasilppua. Peitetään kannella, ja odotetaan että simpukat on auki. Kiinnijääneet kannattaa poistaa, ne ovat tod. näk. huonoja. Kypsä pasta sekaan, heittelyä pannulla, persiljasilppua lisää päälle ja a vot.

Yksinkertaiset reseptit ovat hyviä, kun raaka-aineet ovat hyviä. Myllyn paras käy makaronilaatikkoon, mutta näihin pastaruokiin kannattaa hankkia kunnon durum-jauhoista tehtyä italialaista pastaa. Kun pasta on jo yksin maukasta, ei kastikkeen kanssa tarvitse liioitella. Myös oliiviöljyissä on suuria eroja. Kannattaa luottaa omaan makuunsa, ja jos öljy maistuu kitkerältä, on se huonoa, vaikka merkkinä olisi mikä.


Nämä reseptit on kaikki sovitelmia perinteisistä resepteistä, en ole niitä mistään lukenut; olen vain kehittänyt versiot pastoista, joita olen jossain syönyt. Erittäin hyödyllistä reseptien kotikehittelyssä on keittiöohjelmat, joista olen imenyt vaikutteita ja vinkkejä peruskokkailuun. (Esim. siihen, miten eri raaka-aineita kannattaa yhdistellä; nyrkkisääntöjä, kuten se, että sipuli käy basilikan kanssa ja valkosipuli persiljan kanssa tai että KALAPASTAAN EI LAITETA PARMESAANIRAASTETTA PÄÄLLE; nyrkkisääntöjä voi ja pitää tietysti rikkoa minkä ehtii, jos tulos on hyvä)

Buon Appetito!

Kuvia en nyt tähän hättään saanut, mutta ehkä joku päivä muistan ottaa kuvia kokkauksistani.

7 kommenttia:

Kafkakoski kirjoitti...

Haa, nythän pääsen kysymään oikein asiantuntijalta, eli: Kuulostaako sinusta tutulle sellainen soosi, missä on pastaa (en muista, millaista), parsakaalia ja sydänsimpukoita (muista aineista ei tietoakaan)?

Napolilaiset kämppäkaverini laittoivat tällaista ruokaa ensimmäisenä Barcelonan-vuotenani, ja se oli kerrassaan herkullista. Ehkä noita reseptejäsi sekoittelemalla saisin aikaan jotakin samankaltaista, mutta ajattelin varmuuden vuoksi kysäistä, jospa tuo sattuisi jostakin ihmeellisestä syystä vaikka olemaan napolilainen (tai muualta Italiasta peräisin oleva) "perinnepasta", jonka tunnet. Tuntuu vaikealta ryhtyä kokeilemaan, sillä en alkuunkaan muista, mitä muuta tuossa sörsselissä oli.

Sari kirjoitti...

Juu, sen voi tehdä samalla reseptillä kuin tuon simpukkapastan, ainoa muutos on se, että lisäksi laitetaan parsakaalinnuppuja (yhden kaalin nuput piisaa) pastan kanssa kiehumaan ja sitten yhdistetään simpukkakastikkeen kanssa.

Itse asiassa tuon parsakaalipastankin voi tehdä niin, että keittää kaalit pastan kanssa, ja sitten pyöräyttää pannulla öljyssä valkosipulin ja chilin kanssa, mutta koska mieheni rakastaa tuota kermamaista muhennosta, teen pastan tietysti hänen makunsa mukaan...tie miehen sydämeen jne... :)

Sari kirjoitti...

Ai niin, pastaksi käy hyvin orecchiette mutta esim. linguine (kapea nauha) on myös erinomaista, kuten myös tuon simpukkapastan kanssa.

Kafkakoski kirjoitti...

Grazie! Kokeilen varmasti jo lähiaikoina; sen verran hyvää se nimittäin oli, että on jäänyt mieleeni kaihertamaan, vaikka tuosta illallisesta on aikaa jo kohta kuusi vuotta. Taidankin tulostaa saman tien nuo reseptisi ja tehdä muitakin kokeiluja. Kiitos tosi paljon.

Sari kirjoitti...

Olkaatten hyvä.

Jenni kirjoitti...

Pitää kokeilla näitä joskus! Tuli jo ikävä takaisin Italiaan (josta palasin eilen), kun luin näitä ruokaohjeita.

Leonoora kirjoitti...

Vesi kielellä näitä lueskelin. Rakastan simpukoita!