Kävin katsomassa valokuva/video-näyttelyä jonka otsakkeena oli Sguardi da Nord, katseita pohjoisesta. Näyttelyn teemana on ihmisen ja ympäristön suhde, erityisesti pohjoisen mielen yhteys luontoon. (Näyttelyyn osallistuu myös kaksi suomalaista taiteilijaa, Salla Tykkä ja Elina Brotherus)
Kun Italiassa puhutaan pohjoisesta, kuuluu siihen Saksa, Englanti, Hollanti...siis tietysti kaikki, joka on täältä katsoen pohjoisessa. Kun minä ajattelen pohjoista, ajattelen Lappia, Norjaa ja Vatnajökullin jäätikkötä.
Onko minulla pohjoinen mielenlaatu? Olenko kotonani männyn katveessa, rantaruovikossa ja tuleen sytytetyn risukasan äärellä?
Brotheruksen meressäuijat olivat kotoisia, vaikken usein ole meressä uinutkaan; vesi on elementti jota kaipaan. Mutta olenko erityisen pohjoinen muuten kuin kyetessäni yhdistää suomenlautta muistoihini tai nähdä vauva jäkälikössä Marjatan puolukkaisesta syntyneenä?
Ainakin osasin neuvoa satunnaista näyttelyvierasta lausumaan oikein sanan "Tyttö".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti