Ikiensimmäinen unipostaus

Olen melkein kateellinen niille, jotka voivat kertoa huikaisevia uniaan. Itse en yleensä muista unista mitään.

Tänä aamuna kuitenkin satuin heräämään kesken unieni radiokellon pölinään, ja luultavasti se, että ensimmäinen havaintoni oli Berlusconin lausunto siitä, että hallituksen pitäisi erottaa itsensä(en tiedä mitä hallitukselle nyt oikeastaan kuuluu, en ole ehtinyt lukea uutisia-eilen oli kriisi päällä, kun ulkomaanpolitiikalle ei tullut senaatin tukea), sai minut jatkamaan uniani hieman levottomissa merkeissä.

Olin joulukirkossa, mutta sitten paikalle saapui kulkue, jonka hahmot olivat selvästi normaali-ihmistä pidempiä, jonkinlaisia jättimäisiä marionetteja, joilla oli vaaleat asut ja naamiot. Sanoin jollekin(en tiedä kenen seurassa oikein olin), että minua pelottaa ja menin ulos kirkosta. Ulkopuolella oli saatananpalvojien mielenosoitus, ja heilläkin oli jättimäisiä, paholaismaisia marionetteja (olisikohan taannoisella karnevaalilla osuutta asiaan?). Totesin siinä mielessäni, että tottakai nuo saatananpalvojat nyt osoittaa mieltään, kun on joulumessu. Sitten olinkin takaisin kirkossa, joka oli muuttunut katolisesta kappelista puurakenteiseksi, moderniksi halliksi. Suutuin, koska suomalaiset turistit, jotka puhuivat sekaisin suomea ja ruotsia, mölysivät, vaikka muut yrittivät hiljentyä. Sitten huomasin, että kaiken lisäksi he olivat irrottaneet lasiovet saranoiltaan, ja naureskelivat hyvälle jekulle. Minä suutuin yhä enemmän ja otin heidän repuistaan ruokia, esim. säilyketölkkejä, ja heittelin niitä jonkinlaisen laatikkopinon päälle, yrittäen saada ne jäämään huipulle. Sitten keskustelinkin jonkun tuntemattoman kanssa siitä, miten vaikea on rakentaa suuria rakennuksia puusta...ja sitten heräsin.

Luultavasti suomenruotsalaiset turistit ovat alitajunnalleni tärkeäkin elementti. Enpä olisi uskonut.