Sotatila

Olen yllättäen jalkeilla lauantaiaamuna, koska miehen piti mennä tubikokeeseen. (Oli nimittäin tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ilmeni tb; niin juuri, se tb)(Toivottavasti ei meillä kaikilla nyt ole 'hivutustautia'...) Tiedän, tuossa ei ole mitään loogista, mutta niin se nyt vaan on. Olen hereillä, koska miehen piti nousta.

Eilen oli harvinaisen traumaattinen päivä. Ensin töihin mennessä oli läheltäpiti-tilanne, jossa olisi voinut tulla ruumiita. Olin ohituskaistalla, kun yht'äkkiä viereiseltä livahti eteeni auto, joka väisti edellään rymistelevää rekkaa. Rekkakuski (tai rekka, en tiedä mitä oikein tapahtui) kun päätti aivan yllättäen hiljentää vauhtiaan dramaattisesti, ilmeistä syytä ei ollut. Niinpä 5 cm turvaväli ei riittänyt, vaan rekan takana ajava koukkasi eteeni hiuksenhienosti kuolemankolarin välttäen.
Ja minä jarrutin, varovasti tosin, välttäen koukkaajan ja takanani köröttäjän samanaikaisesti. Reaktionopeuteni tuli testatuksi. Onneksi ajoin vain n. 90 km/h nopeudella, normaalisti vauhtia on enemmän.
Tällaisia tilanteita sattuu vähän liian usein, mutta eilinen kai jäi mieleeni siksi, että töistä iltapäivällä palatessani samalla tieosuudella oli kuin olikin (taas) sattunut vakava kolari. Autonromu, jota ohikulkiessani koottiin rekan lavalle, oli sen näköinen, että tuskinpa siinä istuneet ihmislapset ovat ihan ehjin nahoin rymäyksestä selvinneet.

Kuumuus lisää huolimattomuutta, koska kuumassa ei jaksa keskittyä ja myös kärsivällisyys kärsii. Mutta kuumuus ei ole ainoa syy siihen, että tämänkin viikon aikana on porukkaa kuollut Modenan ympäristössä (alkuviikosta oli neljän ihmisen hengen vaatinut kolari moottoritiellä) kuin pahimmassa sisällissodassa. Italian tavara kulkee kumin päällä, ja sen huomaa. Tiet ovat rekkoja täynnä. Tunnetusti rekkakuskien käytöstavat kärsivät siitä, että heidän työolosuhteensa eivät ole niin turvattuja kuin niiden pitäisi olla. Lastia viedään 24/7 ja tauot ovat aivan liian lyhyitä. Ja valitettavasti rekkakuskin asenteeseen tuntuu kuuluvan myös varmuus omasta haavoittumattomuudesta; vaikea sitä onkin henkilöautolla osua rekan kuljettajaan, niin pitkään ainakin kun se istuu kuljettamossa.

Työkaveri sanoi tulevansa kaupungista, jossa tilanne on vielä pahempi, ja tiedänhän minä, että jossain maailmassa liikenne on vieläkin vaarallisempaa. Mutta. Ei ole kivaa.

1 kommentti:

Leonoora kirjoitti...

Olet kuullut varmaankin myös meidän rekkajonoista varsinkin itä-naapurin rajoilla.
Siellä se autolla ajokulttuuri ei liene niitä maailman varovaisempia lajissaan.
Muistiini ovat jättäneet jälkensä ne kolaroidut autonromut, joita siellä on jätetty varoitusmerkeiksi varsinkin vuoristoteiden varsille.