Tänään on tungettu lävet täyteen mahtavia munkkeja ja muutenkin chillattu. Mä en ala kun pitää huomenna mennä töihin mut ehkä mä sit kuitenkin alan. Mä en kyl jaksa enää skriivata tälleen, kun en tää ei oikein oo niinku mun tyyli.
Munkeista huolimatta tämä kesäinen iltapäivä ei kyllä tunnu vapulta ollenkaan. Ei silti, että erityisesti kaipaisin vappujuhlintaa, en edes muista milloin olisin viimeksi varsinaisesti viettänyt vappua ihan silleen oikeesti. Viikonloppuna kävimme loistavalla luontoretkellä tuossa ihan Apenniinien reunalla, paikassa jonka nimi on Bucamante; kyseessä on luontopolku, joka seuraa vuoristopuroa, puut kaartuvat sen ylle ja pienet putoukset solisevat iloisesti. Kastelin varpaita jääkylmässä vedessä ja kurkku on nyt vähän karhea, mutta se oli sen arvoista. Nyt kun anoppi on palauttanut kamerani, käyn takuulla piakkoin ottamassa kuvia tuosta viehättävästä paikasta.
Työväen juhlaa vietetään muuten kuulemma sen muistoksi, että viimeistä edellisellä vuosisadalla anarkistit ja muut hihhulit taistelivat sellaisten ennenkuulumattomien etujen kuin vapaapäivien takia. Siis voitteko kuvitella, että nuo loiset vastustivat kapitalismin lakeja ja halusivat levätä kerran viikossa. Mitä terroristeja. Vieläkin ne tuolla vappukonsertissa vaativat työturvallisuutta ja ties mitä luksusta, kaikki tietysti pitäisi nyhtää työnantajan kukkarosta. Eivät ole vielä oppineet, tana.
1 kommentti:
Vappua on vielä jäljellä!
Kuolaan täällä ruudun tällä puolella noiden munkkiesi vuoksi.
Itse en ole noita herkkuja tehnyt vuosiin, ellei kymmeniin. Kaupasta on haettu.
Voin kuvitell tuon mainitsemasi maiseman, itsekin siellä vastaavanlaisia paikkoja nähneenä.
Aivan samansuuntaisia ajatuksia sinulla, kuten itsellänikin. Olet paljon paremmin ne ilmaissut!
Lähetä kommentti