Olen lukenut tänään niin paljon, että päässä humisee. Lukeminen on hidasta. Television katseleminen on nopeaa. Kun katsoo telkkaria, aivosähkökäyrät asettuvat unenomaiseen tilaan; mitä tapahtuu aivosähkölle kun lukee? Pitänee ottaa selvää.
Taannoin kuollut Michelangelo Antonioni puhui 80-luvulla kuvatussa haastattelussa siitä, kuinka elokuvan erityistehosteet kehittyvät, silloin hän oli juuri nähnyt ensimmäisiä kolmiulotteisia animaatioita Amerikassa. Hän tuntui olevan innostunut uuden teknologian mahdollisuuksista mutta samalla erittäin skeptinen elokuvan tekijöiden kyvystä hillitä itseään niiden käyttämisessä. Ja oikeassahan hän oli, ei tarvitse katsoa kuin joku viime vuosien hämähäkkimiesfantasioista ja huomaa, että usein erikoistehosteista tulee elokuvan parasta sisältöä.
Antonionin elokuvat eivät merkitse minulle mitään. Ingmar Bergman sen sijaan liittyy voimakkaasti elämäni rakkaustarinan alkuaikoihin. Katsoimme elokuvakerhossa sarjan Bergmanin elokuvia tuoreen aviomieheni kanssa. Miehenikin oli mielestäni nero (tuore aviomies on aina tuoreen aviovaimon mielestä nero), koska kykeni muutaman kuukauden ruotsin ja suomen opiskelun jälkeen seuraamaan elokuvia ja lukemaan Paavolaista ja kirjoittamaan höpsöjä tarinoita. Bergmanin elokuvat hän oli tosin nähnyt jo aiemmin, italiaksi dubattuna, ja oli aidosti innoissaan kuullessaan ne alkuperäisinä versioina.
Olen vakuuttunut, että Bergman, Strindberg, Munch ja Ibsen ovat osasyyllisiä siihen, että mieheni kiinnitti ylipäänsä minuun mitään huomiota. Olin hänelle kai jonkinlainen Liv Ullmannin huono kopio, ainakin aluksi. Ei se minua kyllä häiritse yhtään. Näin Rai kolmoselta Sarabandan, ja jos vanhenen yhtään niin kauniisti kuin Liv, ei minulla ole hätiä mitiä.
Rai kolmonen näytti taannoin myös viimeisen Prime Suspect- sarjan: Final Act. Päähenkilö Jane Tennison on jäämässä eläkkeelle rikospoliisin työstään ja "ratkaisee" viimeisen tapauksensa, nuoren tytön murhan. Teinien angstia ja ikääntyvän ja alkoholisoituneen poliisiräähkän (tosin erityisen karismaattisen sellaisen) kohtaamisia kuoleman kanssa. Ensimmäinen osa oli niin hieno televisiokokemus, että laitoin hälytyksen kännykkään, jotten olisi unohtanut toista jaksoa. Enkä unohtanut. Rai kolmonen on sitäpaitsi oiva kanava, mainoksia on vähän. Nyt imuroin aikaisempia (näkemiäni) Prime Suspect -jaksoja, muta niitä on vaikea saada. Näillä näkymin pääsen katsomaan jotain parin päivän päästä!
Otsake ei liity muuten tähän juttuun mitenkään ; kuuntelen vaan Maximo Parkin levyä Our Earthly Pleasures.
Edit.
Kuinka hermostuttavaa, kiukustuttavaa ja suorastaan hernenenäistä! Olen saanut imuroitua Prime Suspect kutosesta puolet elikkäs CD1 tuli ihan nätisti perille, mutta eikös se CD kakkosen hyväkäs ole jo kaksi päivää jököttänyt ihan nollilla. Kuka sitä pitää lukkojen takana, avain persuuksen alla!?! HÄH!?!? Muita mahdollisia lähteitä ei tietysti ole mailla eikä verkoilla.
Miten voin katsoa eka osan jos toisesta ei ole tietoa.
Nyyh.
Edit2
Heh, kannatti valittaa. Nyt se kakkososa nitkahti heti liikkeelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti