Tämä aamu alkoi pojan puhelinsoitolla: oli törmännyt pyörälla autoon tai auto oli törmännyt pyörään. Pyörä on rikki, mutta poika kunnossa.
Eikös tämä nyt olekin sitten se onnettomuus, joka pitää muut liikennevahingot vähäksi aikaa meistä loitolla?
Jos voisi vaikka vähän aikaa olla pelkäämättä itsensä ja muiden puolesta aina, kun astuu kotipihasta?
1 kommentti:
No hyvä, ettei pahemmin sentään käynyt.
Itse satutin ranteeni, kun aikaa säästääkseni oikaisin sillan sivusta korkeita jyrkkiä portaita pyörä mukanani. Pyöräluiska oli sen verran luminen ja jäinen, että takavanne tuppasi luistamaan aina portaille. Oli näet kassi takana korissa ja vielä sangassakin. Melkein jo ylös päästyäni kymmenet portaat, pyörä taas lipesi, ja kun yritin parantaa sen asentoa ohjaustangoa nostamalla, ranteessa muljahti ja kuului naks. Nyt olen hieman käsipuoli. Saa nähdä tokeneeko tämä itsehoidolla, vai onko jänteessä vaikka tapahtunut pahempi vaurio.
Lähetä kommentti