Kotipesä

(Kuva vuoden alusta)

Olisipa kiva jos sataisi lunta. Kuukauden alussa meni koko parin päivän lumikohtaus ohi, kun oli niin paljon kaikenlaista tekemistä. Muistan vain kuinka rämmin lumisateessa supermarkettiin ja ostoskärryn pyöristä jäi tummat jäljet.
Katsoin juuri Suomen säätietoja, ja ei sielläkään taida olla sen talvisempaa. Mutta jossain päin maailmaa varmasti sataa juuri nyt lunta, ja kadehdin niitä, jotka sitä ikkunastaan katselee.

Tänään kuitenkin on tullut könyttyä kotona, kun alkaa vihdoin olla tämä kotipesä asuttavassa kunnossa. Vähän on vielä järjesteltävää ja verhojakin pitäisi ommella. Tänään olen vain pessyt pyykkiä ja paistanut kalaa, muuta ei oikein ole viitsinyt. Ja tuumaillut asunnon Feng Shui- tilannetta: onko keittiöveitsien terät neutralisoituneet, jos niiden yllä roikkuu huonekasvi. (Siis en ihan oikeasti muista Feng Shuista oikein mitään)
Mutta on se tärkeää, että tavarat löytävät luonnollisen paikkansa. Varsinkin kun asunto on auttamatta PIENI. Nyt sen huomaa, kun huonekalut on paikoillaan. Mutta opetellaan väistelemään. Kissaa tulee kai potkittua enemmän.

Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa Italiassa. Kirjoitin ystävälleni kirjeen, ja hän kertoi jälkeenpäin, että olin kirjoittanut ihan sekavia. Nyt taitaa tulla yhtä sekavaa tekstiä. Se johtuu siitä, että kirjoitan, kuuntelen musiikkia, järjestelen (mielessäni) työasioita ja mietin välillä mihin laittaa paperit työpöydältä. Pitäisi olla keskittyneempi. Tai siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Eilen katsoimme pojan kanssa Richard Attenboroughin Gandhin. Sen, missä Ben Kingsley laihtuu ja vanhenee. Extroissa oli taas helmiä, (DVD on hieno keksintö!) alkuperäisiä uutisfilmejä, joissa Gandhi (siis se aito) puhuu. Oli huvittavaa, että aikoinaan uutisfilmin otsake saattoi olla :
"Mahatma Gandhi talks". Filmin pätkä oli ensimmäinen äänifilmi Gandhista, tosin se oli toteutettu mahdollisimman kömpelösti. Haastattelija lausui kysymykset äänellä jota käytetään joko vähäjärkisten tai huonokuuloisten kanssa, ja Gandhi, selvästi hämillään ja kiusaantuneena jalkojaan hypistellen, vastasi yksisanaisesti. Mitä helkuttia voi sanoa vaikkapa seuraavaan: "Oletteko valmis palaamaan vankilaan, jos teidät pidätetään? ". No joo. Gandhi sanoikin hihitellen: " olen aina valmis vankilaan". Sasse.
Meillä on meneillään eräänlainen aivopesu: Miksu saa jatkuvasti katsoa elämäkertaelokuvia Suurista Miehistä siinä toivossa että joku aamu häntä ei enää tarvitsisi kiskoa sängystä ylös kuin hyytelöä, vaan hän valaistuisi ja hankkisi suuria tavoitteita. Vaikkapa sen, että ehtii kouluun, eka tunnille.

Juu, tuossa edellisessä kappaleessa paljastan poikani kutsumanimen. Olen ajatellut, että kaikki tutut kuitenkin tietävät kuka olen, joten ei tässä tarvitse mitään salanimiä käyttää. Ja tuntemattomista ei ole väliä. Mitään paljastelublogia kun tästä ei saa tekemälläkään.


Onpas kiva kappale tämä:
Somewhere Between Waking and Sleeping. Air (Pocket Symphony,2007)

P.S.
Joku tässä huushollissa ehtii listaamaan kirjoja; mies on laittanut kirjansa tälle sivustolle:
aNobii
Onpa kiva tietää, että sillä on jopa yhdeksän suomenkielistä kirjaa.
(Lähetän sille heti sähköpostia tuonne toiselle puolelle asuntoa, että kiva että on näköjään ehtinyt lukea joululahjakirjat)
Meillä viestintä toimii.

2 kommenttia:

Petja Jäppinen kirjoitti...

Poikaasi voisi kannustaa Gandhin tielle, kun kerrot että hän harrasti ryhmäseksiä teinipimujen kanssa.

Sari kirjoitti...

Siihen, että Mohandas oli naisten suosiossa, viitattiin hienovaraisesti myös elokuvassa.
Mutta toisaalta hän oli myös tunnettu käsityö-ihminen: kehräsi lankansa ja kutoi itse vaatteensa.