La maestra

Olen tehnyt viime viikkoina sukelluksen ala-asteelle, 'oikean koulun' maailmaan, kun olen valmistanut paria koululuokallista kymmenkesäisiä englannin suulliseen kokeeseen.
Erikoiseksi kokemuksen on tehnyt se, että koulu on katolinen yksityiskoulu (valtiollisella nyt ei olisi varaakaan järjestää mitään lisäopetusta).

Tunnille saattaa pölähtää Isä L kertomaan kesäleiristä. Välitunnilla opet sopivat kyydityksistä sunnuntain messuun. Lapset katoavat yht'äkkiä tunnilta ripittäytymään. Ruokalassa pöytiä kattavat nunnat, ja ala-aulassakin suloinen, kumara ja pieni nunnanmummeli huolehtii vastaanotosta.

Lapsilla on yllään 'essut', tytöillä valkoinen puuvillatakki ja pojilla sininen; valtion kouluissa essuja käytetään vähän harvemmin, vaikka joissakin kouluissa ne ovat varsinkin pienillä vielä käytössä.
Koulu on muuten modernimpi kuin näkemäni valtiolliset, paikkakin on kaunis. Luokan ikkunasta avautuu näkymä yli tasangon, koska koulu on juuri siellä, missä Apenniinien kukkulat alkavat. Ryhmät ovat kohtuullisen pieniä, luokat tilavia.

Lapset ovat tottuneet kovaan kuriin. Itse hieman vierastan sitä, että lapsille huudetaan ja heitä uhkaillaan, varsinkin kun nämä lapset ovat varsinaisia herran enkeleitä keskiverto- kymmenvuotiaisiin verrattuna. Suurin järjestyshäiriö on tähän mennessä ollut se, että eräs poika sanoi kerran pahan sanan, taisi olla "peppu".

Kun lopetan kurssin, taidan pyytää lapsilta tänään piirtämiämme sanastoja. Jotkut ovat julkaisemisen arvoisia! Minulle tuli kyllä sellainen käsitys, että lapset eivät piirrä kovin paljon; aika kummallista että juuri Italian kaltaisessa taiteen suurmaassa olen huomannut taideaineiden olevan todella hyljittyjä kouluissa. Luokkien seinät ovat täynnä kielioppitaulukoita ja anatomiaa, ei lasten piirroksia.


Myös tanssi on täysin yksityisopetuksen varassa; sen taas kuulin uudelta oppilaaltani, joka on lähdössä Englantiin tai Hollantiin opiskelemaan tanssin ammattilaiseksi.
Jotain mätää italianmaassa...



P.S. tämä juttu kaipaa kuin kaipaakin kuvia. Suas nähä saanko otettua.

4 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Paesi che vai... Mutta kyllä lasten pitäisi saada piirtää, herttinen sentään. Jos mitään kasvatuksesta ja kasvamisesta ymmärrän, taidekasvatusta pitäisi olla sormivärisuttuvaiheesta lähtien aina vaan... joka vuosi. Suomessa taitaa Steinerkoulu suosia piirtämistä ja maalaamista aivan erityisen runsaasti.

सारी kirjoitti...

Luulen ettà italialainen elitismi on pahaksi koko maan kehitykselle; yksityiskouluissa hikoillaan ja muissa kouluissa lekotellaan.
(Lievàsti kàrjistettynà)

Taideaineita ei arvosteta muuta kuin eliitin harrastuksina. Ei ole hyvà tàmà.
En tiedà, mutta suomalainen supertuettu taidekin alkaa tuntua hyvàltà idealta.

Anonyymi kirjoitti...

Meilla on kotona 6-vuotias ekaluokkalainen, joka kay taalla saappaankorossa paikallista ala-astetta (meidan kaupungissa ei ole yhtaan maksullista, yksityista eliittikoulua)... ja kylla ne piirtaa ja varittaa ja askartelee!!!! valilla ihan liiaksikin asti, jos pojaltamme kysytaan. Joka paiva laksyna on mm. piirtamista ja varittamista. Niilla on muutenkin isot maarat laksyja, joiden tekemiseen menee vahintaan 1.5 tuntia per paiva. Se on tosi paljon 6-vuotiaalle, jonka suomessa asuvat samanikaiset serkut ja kaverit ovat viela eskarissa ja leikkivat. Koulua on kuutena paivana viikossa maanantaista lauantaihin ja se alkaa aamulla klo 8.15 ja loppuu klo 13.15 ja valiin mahtuu ainoastaan yksi ns valitunti, joka kestaa puolisen tuntia. Silloin syodaan kotoa tuotu valipala, silla kouluruokailua ei ole. Minusta ei todellakaan tunnu silta etta tavallisissa kouluissa laiskotellaan. Tulkaa meille katsomaan 6-vuotiaan paivaa, joka alkaa klo 8 ja jos on hyva paiva, niin laksyt on saatu tehtya klo 17 mennessa ja vasta sitten leikitaan tai mennaan harrastuksiin! Nain siis maanataista lauantaihin!! Koulupukukin meidan suunnalla on pakollinen ala-asteella. Ekaluokkalainen laittaa paalleen sahkonsinisen koulutakin, paivakotilaisemme valkoisen. Italialaisessa koulussa on paljon parantamisen varaa, mutta ainakin meidan nurkilla taalla etelassa se toimii erinomaisesti. Paljon riippuu tietenkin koulun opettajista, jotka pojallani ovat erinomaiset, tai koulun sijainnista (valitsimme koulun opettajien ammattitaidon vuoksi, mutta myos siksi, etta se on lahella kotiamme). Ensimmainen kouluvuosi alkaa olla pian lopuillaan. Poika on oppinut lukemnaan ja kirjoittamaan sujuvasti, myos suomeksi, ja opettaa koulukavereitaan kirjoittamaan suomalaisia sanoja ja valittaa kun kaverit eivat tajua kaksoisvokaaleja tai eivat muista laittaa pisteita a:n tai o:n paalle!
Paivakodissakin lauletaan ja piirretaan paivittain. Torstaina oli isanpaivakin ja 3-vuotias toi paivakodista isille lahjaksi itse maalatun kiven!

सारी kirjoitti...

Kiva saada näkemystä asiaan äidin näkökulmasta ja toiselta puolen Italiaa.Oikeassa tietysti olet; kyllä koulussa tehdään paljon töitä olipa kyse yksityisestä tai ei.
Eikä niitä eroja ole niinkään pohjoisen ja etelän välillä, kuten usein muiden asioiden suhteen, vaan ennemminkin koulut poikkeavat toisistaan opettajien ansiosta/vuoksi. (Niinhän se on muuallakin, Suomessakin)

Joitakin yleisiin käytäntöihin liittyviä kritiikinpoikasia minulle kllä on mielessä:

Piirtäminen tai oikeammin kuvaamataito on minusta huonossa kantimissa. Sitä pidetään lähinnä pienille sopivana, isommat oppilaat tekevät tietääkseni tosi vähän mitään luovaa. Yläasteellakin saattaa kuvis olla A4:lle piirtämistä, varsinkin kun materiaalit pitää kaikki tuoda kotoa, ei "luovuutta" opetuksessa aina ole, vaikkei se olisi edes materiaaleista kiinni.

Värittämistä kyllä on aivan hirveästi, siihen olen minäkin kiinnittänyt huomiota. Onhan se motorista harjoitusta kuten vaikka käsiala-harjoitukset, mutta ei se nyt mitään luovuutta opeta.

Olen kyllä muutenkin kriittinen italialaisen systeemin toimivuutta kohtaan. Tehdään paljon, mutta kokonaisvaltisuutta tai kasvatuksellista näkemystä on vähän tai se on yksittäisten opettajien harteilla. Jo se että ruokailut on välitunnilla juosten mussuttamista ja että välitunteja on niin vähän on minusta puute lapsen kokonaisvaltaisessa kasvatuksessa.

Kyllä suomalainen koulujärjestelmä minusta kaikkine puutteineen vie voiton. (Ihan viittaamatta mihinkään Pisa-tutkimuksiin)