Olen antanut pikkusormen vihulaiselle. Olen suostunut tekemään töitä lauantaina.
Noh, ehkä tämä nyt ei pääse muodostumaan tavaksi, jos vain tänään ja pari kertaa toukokuussa.
Tanssijatar-opiskelijani on saatava Lontooseen, ja teen mielelläni pieniä uhrauksia, jos se auttaa lahjakkuuksia unelmien toteuttamisessa. Suuri vastuu painaa.
Itse varsinaisen työnteon jälkeen pitää jatkaa rock-kuvaajan tointa. Rafin bändillä on tänään poikkeuksellisesti harjoitukset päivänvalossa, joten virallinen kuvaaja tarvitaan ikuistamaan
grunge-decadent-rockia soittavan, vielä nimettömän (koska kun kysyin nimeä, se oli minusta niin pölhö, että en suostu sitä nimeksi laittamaan, bändin omasta mielipiteestä viis) yhtyeen alkutaivalta. Julisteisiin, levynkansiin ynnä muihin painotuotteisiin tarvittavia rock-otoksia siis luvassa. Taidan laittaa farkut ja mustan t-paidan päälle, pitäähän kuvaajankin olla edes vähän rockrockrock.
Tukka on jo oikea axelrose-imitaatio. Pitäisi päästä parturiin, vaan en raaski. Ehkä ostan jonkun mehevän kotivärin ja ratkaisen sillä keväisen identiteettikriisin: lyhyt vai pitkä? Vaalea vai punainen?
Toinen identiteettikriisin aiheuttaja on vaatteiden puute. Miksi, oi miksi, pitää ihmisen pukeutua fiksusti töihin! Koska menen mieluummin valokuvaamaan ukonköntyksiä rämpyttämässä kaukana sivilisaatiosta, kuin shoppailen, on kevätvaatetukseni aivan karmeassa kunnossa. Samoja housuja pidin koko tämän viikon. (Onneksi edes paitaa sain vaihdettua). Kuka shoppailisi minulle?
(Anoppi ei käy. Hän ostaisi paljettifarkut tai mummohousut. Ei ole 20 vuoteen vielä ymmärtänyt tyyliäni...joka on jossain mummohousuista itään päin)
Kaikkien näitten ulkonäöllisten ongelmien lisäksi en ole vielä saanut varattua matkaa Suomeen, kun en osaa päättää milloin mennä. Onneksi sentään tänä vuonna lomat on kuulemma jokaisen päätettävissä, ja kollegat haluaa lomalle jo kesäkuussa, joten periaatteessa heinäkuu olisi se sopivin ja mahdollinenkin. Sitten elokuussa voisi tehdä pakollisen kahden viikon Liguria-yhdistetty- maakuntamatkailu-reissun. Hyvähän se on suunnitella.
Oh. On mentävä töihin. (on tämä niin outoa...)
* manga, jossa ilkeä hallitsija Biljaripallo yrittää tehdä kansalaisistaan kaljuja, mutta sankarihahmo Bobobo-bo Bo-bobo, jolla on erityisen voimakas karvoitus (hän käyttää mm. nenäkarvatekniikkaa) taistelee vapaiden hiusten puolesta!
2 kommenttia:
Joo, ei ole shoppailu minunkaan vahvimpiani. Olen onneksi päässyt tekemään hieman ikkunaostoksia provinssipääkaupungissa, kun bussi saapuu sinne mukavasti tuntia ennen kurssin alkua, ja onnksi sellaiseen aikaan että useimmat kaupat ovat kiinni... rahaa ei mene, mutta syntyypähän jonkunlainen käsitys siitä millaisissa lumpuissa ihmislajin olisi tarkoitus kulkea tänä kesänä.
Leccessä on joitain todella fancyja kauppoja sellaisia kalliita ja hyvännäköisiä vaatteita jotka eivät ole edes kalliita siksi että niitä koristaisi joku supertunnettu nimi, vaan ehkäpä vain sitä varten kun ovat hyvännäköisiä. Tai voi niidenkin suunnittelija olla kuuluisa, mutta ei sitten niin kuuluisa että joka juntti näkisi perstaskussa komeilevasta lätkästä että "wau, onpa sulla kalliit byysat"...
Aina kun näkee vaatteen, joka olisi just eikä melekein, se on joko liian kallis tai liian pientä kokoa.
En nyt mikään kolossi ole, mutta suurin osa naisten vaatteista on mitoitettu kääpiöille. Joita italialaiset naiset usein ovatkin.
Lähetä kommentti