Metsän tummuus mulle tuokaa
Toissayönä hirmuinen ukkosmyrsky toi tullessaan hieman helpotusta helteeseen. Mies tosin teloi peukalonsa, kun yritti sulkea ikkunaa suihkuavan veden tielle (vettä tuli todellakin kuin palomiehen letkusta) ja tuuli läpsäytti ikkunan kiinni. Aivan samoin teloin peukaloni itse joskus aikoinaan. Ikkunat ovat peukaloiden turma, ainakin ukkosella.
Eilen käytiin luontoretkellä. Mitä muuta voi toivoa retkipaikalta: viileää metsän vehreyttä, solisevaa vettä, rauhaa ja hiljaisuutta. Kävimme mielipaikassamme Bucamanten luontopolulla.
Sielu lepäsi ja takamus sai kunnon liikuntaa kiipeilystä.
Töissä on hiljaisehkoa, tänäänkin on lepopäivä. Ihan mukava oikeastaan. Nyt kun lämpötila on lähempänä kolmea- kuin neljääkymmentä, voi ehkä tehdä muutakin kuin hiljaa hikoilla ja mieluiten teen jotain muuallakin kuin töissä.
Pitäisi tehdä jotain suomikuvillekin. En ollut oikein kuvaustuulella Suomessa. Ja nyt ei huvita julkaista kuvia. Joitakin laitan kai joskus sitten Photobuckettiin ihan vaan siksi, että voin kätevästi näyttää kaikille uteliaille (taas) millaista Suomessa oikein on. Vai eikö tämä Punkaharjulla räpsätty kuva olekin mitä suomalaisin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hieno kuva, en nyt sano että täydellinen, sillä et taitaisi uskoa sanojani!?
Lähetä kommentti