Tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset pikkujoulut. (Töissä, siis vähän niinkuin pakolliset)
Oli ihan kivaa, vaikka en ehtinytkään syödä paljon mitään.
Kuvia ehdin sen sijaan ottaa ja kuvablogiini laitoinkin kuvan juhlien pienimmästä vieraasta, valokuvatorstain teemaan kun sen ymppäsin.
Nyt alkaa olla jo aika jouluinen olo. Olen kuunnellut koulussa lasten joululauluja ja antanut ja saanut ihka ensimmäiset joululahjat, nähnyt paljon jouluvaloja ja syönyt pipareita.
Jouluvaloista puheenollen, naapurin parvekkeella roikkuu lähes aidon kokoinen joulupukki joka on kiedottu välkkyviin valoihin. Tilateos saa aikaan sen vaikutelman, että pukiksi pukeutunut asunnonryöstäjä saa sähkösokkeja. Ehkä se onkin naapurin teoksen viesti; ironisoiden kulutusyhteiskuntaa hän tuo esiin moraalisen näkökulman: olemme kaikki varkaita pukin puvussa.
(Älkää kysykö mitä tuo edellinen tarkoittaa)
Ehkä on aika mennä nukkumaan.
2 kommenttia:
Tuota. Pukki kaalimaan vartijana niin kuin jossain siellä kaatopaikkamafian mailla?
Lepää, ole rauhassa!
Kiitos, olenkin levännyt.
Jouluvalaistus on taitolaji; lasvegas-tyyliä en oikein ole koskaan arvostanut, mutta tänä jouluna olen iloinnut kaikista värilamppuvirityksistä ihan vilpittömästi.
Lähetä kommentti