Ääniä


Osallistun tällä kuvalla Katjan haasteeseen: tämä on neljäs kuva neljännessä kansiossa koneellani. Kuva on otettu joulun alla koulullamme. Huomatkaa opiskelijan aurinkolasit: hän huolehtii siitä, ettei näytön säteily vahingoita silmiä. Tämä meemi auttoi huomaamaan, että olisi taas aika varastoida kuvia.

Eilen juttelin opettajatoverin kanssa suomen kielen taivutuksien vahvasta ja heikosta asteesta ja vokaalisoinnusta, siis sellaisista asioista, joista puhutaan joko todella kiinnostuneen opiskelijan kanssa tai sitten toisen kielenopettajan kanssa.
Tämä keskustelu aiheutti sen, että kun heräsin aamuyöstä, rupesin ajattelemaan miten vähän tiedän äänenmuodostuksesta. (Syynä heräämiseen oli insomnia felinoide, joka ilmenee tassun kosketuksena nenänpielessä)
Olen opiskellut jotain sekalaista, kuten suun ja kurkun anatomiaa, josta tiedän yhtä vähän kuin maantieteestä. Muistan aika hyvin muotoja, mutta nimien kanssa on niin ja näin. Vasta kun nimillä on kunnon kiinnekohta, jää ne mieleeni. Äänenmuodostuksessa on kuitenkin niin paljon muutakin jännää kuin anatomia, että tekisi melkein mieleni mennä laulutunneille ihan vaan opiskelemaan miten ääni syntyy. Laulajaa minusta nyt ei tule, vaikka lapsien kanssa työskennellessä on pakko joskus vetää "head, shoulders, knees and toes...".

Ehkä kiinnostukseni on herännyt myös siksi, että olen katsonut kahta musiikillista realitya: X-Factoria ja Amici :a. Jälkimmäisessä on käyty aika kiinnostavaa keskustelua opetustekniikoista ja laulamisesta. Miten oikeastaan voi opettaa laulua?
Eräs realityn opettajista puuttuu oppilaiden diettiin ja kuntoiluun, mikä sinänsä on ihan järkeenkäypää vaikkei ehkä muutaman viikon sisällä suuria tuloksia tuokaan. Itse luulen lahjakkaalle laulajalle olevan enemmän "nopeaa" apua hengitys- ja äänenmuodostusharjoituksista, jotta ääni pysyy kunnossa.


X-Factor on ollut tänä vuonna yllättävän viihdyttävä. Vaikka ohjelmassa etsitäänkin pop-laulajia, on mukana persoonallisuuksia jotka on aika rock, sanoisin. Eniten pidän uudesta tulokkaasta, jonka vinha viuhtominen ja palleasta puhkuva intohimo vie mennessään. Vai mitä sanotte:

Andrea laulaa "Amore caro, amore bello"
Andrea laulaa " Via con me"

3 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Villi ja karismaattinen on!

Humoristisuus ja vahva tietoisuus itsestä on kyllä kiehtovia ominaisuuksia, kunhan eivät pyörähdä ylimielisyyden puolella.

Italiassa, ja Ranskassakin Andrea taitaa olla myös tytön nimi.
Mitäköhän muita näitä sukupuolettomia nimiä siellä lienee muita?
Ei kai sentään Maria-nimeä anneta miehille?

Ripsa kirjoitti...

Aika hyvä poika. Laulusta en osaa sanoa että miten hyvää se oli, mutta oikeassa olet siinä että äänenkäyttöä voi opiskella milloin vain.

Sinä kun opetat, niin on hirveän tärkeää että ääni pysyy kunnossa. Se ei ole itsestään selvää jos ääni on "sijoitettu" väärin.

Meillä oli Tampereen Draamastudiossa eka- ja tokavuonna ääniopetusta ja siitä oli ainakin minulle hyötyä.

Monilla tytöillä oli ainakin niihin aikoihin tapana käyttää ääntään vain yläkeuhkoista, palleasta ei tietoakaan, mikä varmaan johtui siitä että vyötärön piti tyttöjen kasvuvuosina mahtua niihin kaameisiin Brigit Bardot-hameisiin, jotka kuristettiin isoilla vöillä vyötäröltä kasaan.

Toivottavasti nykymuoti jättää kropan jokseensakin omaksi.

Minä olin oppinut palleahengityksen suht. hyvän kanttorin opettamana kirkkokuorossa! Ei ollut mikrofoneja ja äänen oli kannettava.

Sari kirjoitti...

Andrea on pojan nimi Italiassa; aiheuttaakin sekaannusta kun vaikkapa unkarilaiset Andrea-nimiset tytòt muuttavat italiaan ja joutuvat henkilòrekisterissà selittàmààn nimeààn. Maria voi joskus olla toisena nimenà myòs miehillà espnajalaiseen tyyliin, tosin se on aika harvinaista.