S.Geminiano lumipyryssä


Juhlakulkue hangessa.

Eilen olisi siis ollut Modenan suojelupyhimyksen juhlamarkkinat. Ei sää suosinu tänä vuonna.


Via Emilian markkinakojuja.


Menee hetki ennen kuin aura-auto käy näillä kulmilla.


Mitäs tuohon enempää on sanomista.

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Kuka on San Geminiano? Olen yrittänyt pienessä päässäni veivata sanaa eestaas, mutta en keksi mistä suomenkielisestä pyhimyksestä olisi kyse.

Ensin ajattelin että olitte menneet Toskanan San Giminianoon, mutta en ollut sitten varma oliko se kaupunki juuri se jossa on Pohjois-Italian paras jätski.

Niin että tuo jätskikioski, ovat kiinni, on sitten Modenassa ilmeisesti. Casa Finlandesan lapset sen kuukauden ajan kun oltiin Grassinassa pystyivät vetämään napaansa paikallista (?) jätskiä ikuisesti. Vaikka yksi toisensa perään aikuisista rahtasi kukkulan huipulle jätskiä, ei ollut toivoakaan että siitä jäisi mitään aikuisille.

Me kyllä sitten luovutettiin.

Ripsa kirjoitti...

Sari, selvisi. Isännällä on kirja San Gimignianosta. Modenan piispa, joka taikakeinollaan hukutti kaupunkiin ryntäävät barbaarit sumuun, ja ne missasivat paikan.

Piispalla oli jotain tekemistä myös Rooman senaatin kanssa, siis maallista valtaa myös.

On siellä pitkä se historia!

Leonoora kirjoitti...

Sari, Ripsa
Minulla on eräs taikauskoinen tuttu, joka ulkomaille matkustaessaan, varaa aina, jos suinkin mahdollista hotellin jonka nimeen "Pyhä" liittyy. esim. Sant´angelo tms.

No onpa lunta tullut sinne Modeenaankin!

Katsoin Sari,äsken nuo kaikki valokuvasi. Upeita kuvia katunäkymistä, maisemista, rakennusten eksteriööreistä jne.
Tuttujakin maisemia.

Meri/järvivesi ikään
kuin elää/liikehtii (kuin elokuvaa katsoisi) noissa valokuvissasi.
Ja kyllä Maija on kaunis, ilmeisen tasapainoinen kissa!

Ripsa kirjoitti...

Rakkaat kissanystävät!

Pitkän empiirisen tutkimukseni mukaan (joka on jatkunut koko elämäni) eläminen leikattujen kollien ja narttujen kanssa on kumminkin päin kivaa. Siis kissojen, koirista minulla on vähemmän kokemusta.

Mutta on ollut joku aika kun meillä on ollut natukissa. Tämä Lidia on aivan venäjänsinisten näköinen (löytökissa kun on, ei ole kantakirjaa!), sen käytös myös vastaa kuvauksia: ystävällinen, rauhallinen, rakastava.

Jos liikahdan aamulla nukkuessani, se tulee nuolaisemaan otsaa tai nenänpäätä, sapuskaa tahtoo, tottakai, mutta yleensä ei rupea karjumaan niin kuin Allu, joka siis tarkoittaa että heti ja lopeta laiskottelu.

Tuo heti-mania on muistini mukaan yleisempi kolleilla kuin natuilla. Sukupuoliominaisuuksia siis on temperamentista alkaen myös kateilla.

Maija on nätti. Kun olin pieni meillä oli kokomusta, hyvin silkkiturkkinen kissa, se ristittiin Armiksi vuoden 1952 kunniaksi, mutta jäi sitten maataloon hiirikissaksi yhden yhteisen kesän jälkeen.