Go with the flow

Viimekuukausina olen ottanut aika huonoja kuvia. Nämä ovat minusta kesän parhaita; ehkä siksi, että ne on otettu oikealla asenteella: go with the flow. Ja niistä tulee iloinen mieli!
Olimme eräässä kansalaisjärjestö-tapahtumassa, kun lapset tulivat leikkimään valokuvausta nähtyään kamerani. Muuten en olisikaan saanut yhtään järjellistä kuvaa otettua.

On samanlainen olo kuin soittaisi kaverille kuukausien paussin jälkeen (minulla tauot kyllä saattavat kestää vuosiakin); ei oikein tiedä mistä aloittaa, ja onko oikeastaan mitään sanomista.

Mitäs sen kummempaa, sanoisin, vaikka kummempaa olisikin tapahtunut.

Mutta nyt kun teknologia ja oma inspiraatio ovat kerrankin synkronissa, pitää edes jotain postata.

Täällä on kuuma, melkein yhtä kuuma kuin Joensuun lentokentällä Liperissä heinäkuussa. Istun parvekkeen aukinaisten ovien edessä uudessa työpisteessä, joka on vallattu Suomeen muuttaneiden lasten työpöydältä. Olen muutenkin kuin paikkoja valtaamalla yrittänyt helpottaa tyhjän pesän syndroomaa: siivoamalla hillittömästi (ainakin sen verran kuin helle antaa periksi aamuisin) ja järjestelemällä roinia.

Tämä on ollut omituinen kesä, ilmojen puolesta ja muutenkin. Lomakin oli (tai oikeastaan olen puolittain lomalla vieläkin) niitä äkkiä vilahtavia, surrealistisia ja vähän melankolisia lomia; kävimme reissussa ja sielläkin oli vastassa kissavanhuksia, liian vähän leikkimään pääseviä koiria, vanhuksia ja eroavia naisia. Seikkailu Apenniinien yli aiheutti kuopuksessa matkapahoinvointikohtauksen ja ehdimme nähdä merta vähän, tuskin vettä koskien.

Mutta silti oli hyvä matka, kai matkat on aina hyviä. Eikä minulla nyt ole erityisiä paineita suorittaa pakkoviihtymistä ja riehakkaita lomia. Tänä vuonna minua on entistä enemmän kammottanut ajatus, että kaksi viikkoa vuodessa on lupa ( =on pakko) nauttia ja loppu on väkinäistä työntekoa ja stressiä. Aika monelle tutulle elämä on tuollaista. Ei ole vaihtoehtoja, vaikka ei jaksa on pakko. Työ on pakko, perhe on pakko, harrastukset on pakko...loma on pakko.

Ja nyt, vaikka on ihan tavallinen lauantai-aamu, olen ihan hyvällä tuulella ja otan rennosti: teekuppi ja kissan haukotus, ulkoa kuuluva naapurin kälätys ja liikenteen äänet, pulujen huhuilu ja lempeä ilmavirta.

Että eipä tässä sen kummempia.