Ameriikka vs vapaa maailma

Käytiin eilen, vai pitäisikö sanoa viime yönä kun näytös oli 23.30, katsomassa Thor, pohjolan myytteihin perustuvan supersankari-sarjakuvan filmatisointi. Marvel tuottaa menneiden vuosien sarjakuvistaan viihdyttäviä toimintarainoja, joiden ansiot on lähinnä erikoistehosteissa ja oksat pois-otteessa.
Ei katsottu 3D:nä, mikä tietysti tekee meistä ihan vanhoja ja tylsiä. Oli se nyt ihan hieno kokemus ilman kolmiulotteisia maisemiakin, olisi saattanut sitäpaitsi kauhia hirviö pelottaa enemmän jos se olisi tullut valkokankaalta syliin.

Pikkuinen nurja teatterissa käynnissä on se kun kanssakatsojat onnistuvat häiritsemään. Mikä siinä on että aina löytyy ihmisiä joiden tietous siitä miten elokuvateatterissa käyttäydytään on niin puuttellista, että he onnistuvat parissa tunnissa rikkomaan kaikki 'älä tee näin'-säännöt.

- kännykkää tillistellään kesken elokuvaa niin että näytön valo paistaa vieruskaverin silmään ja jätetään soittoääni päälle niin että varmasti edes kerran pirahtaa.
- karkin/pop cornin syöminen on ok, mutta miksi pitää aukaista ja sulkea käsilaukun vetoketjua jatkuvasti, ja juoda vettä rapistaen pulloa (todella ärsyttävä ääni)
- yllätys yllätys, kun juo vettä tunnin, tulee vessahätä. Sori, kyllä haittaa jos joku käy vessassa kesken leffan
Ja kaikkein kakkein tapa: seuraa elokuvaa, älä kysy typeriä kysymyksiä!
Vaikka Thor oli juoneltaan maailman yksinkertaisin, miehen vierustoverille henkilöitä oli nähtävästi liikaa; Thorin kutsuessa Aasgaardin portinvartijaa Heimdallia tämä kysyy :"Kuka on Heimdall?"

Mutta ei siellä nyt niin kamalaa ollut, Thorilla oli lihaksia ihan sopivasti ja siniset silimät ja maailmoissa oli hieno grafiikka. Ja se Heimdall oli Idris Elba joka Luther- sarjan katsottuani on yksi mielikomistuksistani.

Elokuva oli oikeastaan erittäin ajankohtainen. Filkan alussa Odin toisti nimittäin USA:n ulkopolitiikan ydinajatuksen: me emme halua sotaa, mutta meidän on oltava siihen valmiita koska maailma on täynnä pahiksia.
Joidenkin amerikkalaisten riemu Osaman kuolemasta on osa sitä jatkumoa, jossa pahikset saa palkkansa ja Amerikka on aina hyvis.

Juttelin viime viikolla amerikkalaisen (tai pitäisi sanoa Missourilaisen) tytön kanssa ja hän ihan oma-aloitteisesti vahvisti täysin pinnalliseen stereotypiaan perustuvan käsitykseni amerikkalaisista: he uskovat sen, minkä telkkarissa näkevät. (Siis hän tietysti laski pois itsensä tästä kuvauksesta) Jos jopa italialainen yleisö on kriittinen vaikkapa juoru-uutisten tunkemisesta ajankohtais-ohjelmiin, amerikkalaisille hollywood juorut ilta-uutisissa on kuulemma normaalia.
Mutta kyllä juttukaveriani ihmetyttää sekin, miten italialaiset (voisi aivan yhtä hyvin koskea myös suomalaisia, lukien mukaan minut) kuvittelevat tuntevansa USA:n ja amerikkalaiset, koska ovat nähneet niin paljon amerikkalaisia telkkarisarjoja. Hän sanoi, että sarjat antavat toki aika realistisen kuvan yhteiskunnasta, mutta se ei suinkaan ole KATTAVA. Niinpä hän on joutunut puolustamaan amerikkalaisia tapoja, kuten vaikkapa hautajaisia. Ne eivät kuulemma olekaan niin hauskoja ja humoristisia kuin voisi luullaa... Hänen entinen pomonsa oli kuulemma kritisoinut amerikkalaisten kevyttä suhtautumista hautajaisiin.

Amerikoissa toisaalta luullaan, että eurooppalaiset ovat paljon vapaamielisempiä ja antirasistisempia kuin amerikkalaiset. Se on ihan kiva ajatus, olipa se totta tahi ei. Ja täällä asuvat amerikkalaiset nyt on muutenkin omituisia, kun ovat tulleet tänne rapakon vanhalle puolelle.

Mutta elokuvia ne siellä toisel rantaa osaavat tehdä. En tiedä menemmekö katsomaan Marvelin kaikki sarjakuvasankari-elokuvat, nehän pitäisi katsoa ennen kuin ensi vuonna ilmestyy The Avengers, jossa kaikki supersankarit riehuvat "kosto" -porukassa. Se kuulemma pitää mennä katsomaan. Mies on lapsena lukenut kaikki Marvelin sarjakuvat ja nyt näistä lapsuuden sankareista tehdään elokuvia; ken keski-ikäinen ei halaisi palata lapsuuteen...

Captain American nyt ainakin jätän väliin. Jotain rajaa.


Thor: This mortal form grows weak. I require sustenance!

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sari,

katsoin trailerin Rotten Tomatoes-elokuvasaitilta. Uh. Olisin minä nyt vähintään tahtonut että ne olisivat puhuneet jotain norskaa, ei tässä ollut mitään itua. Hollywoodin pullistelua?

Olen kuullut että norjalaiset nuoret ovat alkaneet kiinnostua vanhoista taruista, jotka ovat aika lailla samoja kuin Islannin jumaltarut. Ihmisethän matkustivat niillä viikinkiveneillä minne vain. Luin jostakin, että ilmeisesti niissä on ollut purje/purjeita.

Oslossa joskus kävin katsomassa viikinkivenettä ja se on kooltaan kyllä erittäin kunnioitettava.

Oliko siinä leffassa edes Pohjolan musiikkia?

Sari kirjoitti...

No eihän koko elokuva ollut "pohjolaa" nähnytkään, se oli amerikkalaista sarjakuvaa.

Viikinkien tarusto on kyllä kiinnostavaa luettavaa, kuten kaikki myytit.