Historiallinen viikko

Tämä viikko on ollut pitkä.

Henk. kohtaisesti tein pitkiä päiviä lasten kesäleirillä ja se teki viikosta työlään mutta antoisan, kuten kliseinen sanonta menee. Ilmoja piti ja saatiin perjantaiksi näytelmä aikaan. Eräältä näyttelijättäreltä oli hilkulla mennä pilalle koko esitys kun nenästä alkoi tulla verta juuri ennen näyttämölle menoa. Sijainen hoiti hommat ja sitten otettiin loppuosa uusiksi, jotta alkuperäinen jättiläisen vaimo pääsi sanomaan vuorosanansa : "I'm the giantess and this is the giant's castle. What are you doing here?".

Eilen lauantainakin tein töitä ja se alkoi jo mennä yl'hyvästä, kuten isä tapaa sanoa. Ja tänään juhlin hillitysti viikon päättymistä ja vuosien kertymistä.

Mutta oikeastaan jo maanantaina oli juhlimisen aihetta, paljon paremmasta syystä. Kansa lämäytti toisen "korvapuustin" (ensimmäinen oli paikallisvaalien tulos) Berlusconille äänestämällä kansanäänestyksessä hallituksen lakiesityksiä vastaan. Äänestettiin mm. siitä, pitäisikö Italiassa sallia ydinvoiman rakentaminen: se kiellettiin aikoinaan kansanäänestyksessä Tsernobylin voimalaonnettomuuden jälkivaikutuksena kunnes nykyhallitus otti ydinvoiman taas esille mahdollisena energiapoliittisena ratkaisuna*; toinen tärkeä äänestyksen aihe oli se, sallitaanko immuuniteetti valtion ylimmille = pääministerille. Siis että ei oltaisikaan kaikki lain edessä samanvertaisia... Kansa äänesti myös veden yksityistämistä vastaan, joten aiheet sinänsä olivat elintärkeitä, vaikka kyseessä ei olisikaan ollut myös hallituksen politiikan vastustaminen noin ylipäänsä.
Korvapuusti nyt kuitenkin tarkoittaa sitä, että rakkaan kääpiömme päivät ovat, jos ei luetut, niin ainakin vähissä.

En ole ihan ainoa, jonka mielestä pääministerin viimeinen voimassaolopäivä oli ohi jo aikapäiviä sitten. The Economist kirjoittaa aiheesta otsikolla " The man who screwed an entire country".
Joko lehti on yllättäen joutunut kommunistien käsiin tai sitten kapitalistikin ymmärtää että Berlusconi on ihan oikeasti aiheuttanut lähes korvaamatonta vahinkoa saapasmaalle. Virsi siitä että kansa on hänen takanaan alkaa särähtää pahasti korvaan. Ne jotka häntä vielä palvovat (!) joko kieltäytyvät näkemästä todellisuutta tai sitten ovat jostain syystä henkilökohtaisesti hyötyneet Berlusconin vallankäytöstä.

Italialaisnuoria on monet kritisoineet myös Italiassa siitä, että he tuntuvat olevan jotenkin apaattisempia kuin ikätoverinsa muissa maissa. On paljon puhuttu siitä, miten muualla(esim. Espanjassa) nuoriso on ottanut ohjat käsiinsä ja kapinoinut erittäin näkyvällä ja rakentavalla tavalla, käyttäen sosiaalista verkkomediaa muuhunkin kuin pinnalliseen "chattailuun".
Jaan kuitenkin mieluummin sen näkemyksen että oikeastaan saapasmaan nuoriso on aivan yhtä aktiivista kuin muuallakin; Italialainen televisio vain ei heitä näytä. Taannoiset paikallisvaalit kuten myös viime viikonlopun kansanäänestys ovat siitä hyviä esimerkkejä: nuoret mobilisoivat äänestämään ja äänestivät.
Onneksi siis ns. kriittinen massa liikkui, koska ihmiset ovat saaneet tarpeekseen. ( Tämä on mutu-tuntumalla juuri se avain: olen usean kuullut toistavan "Adesso basta!", nyt alkaa riittää.)

Onko kriittinen massa liikahtanut ajoissa? Toivottavasti.

Minun kriittinen massani liikahtaa nyt sohvan suuntaan katsomaan Sherlockia. On muuten hyvä sarja.

* jos suomalainenkin ydinrakentaminen on epäluotettavaa, miten sitten täällä saapasmaassa jossa ei edes talousjätteitä osata käsitellä