Joku on humoristisesti poistanut kirjaimia niin, että lause menee paikalliskielellä " jokainen reikä rasvataan"
Paikallisjunat Italiassa ovat kiinnostavia. Junaradat muutenkin kulkevat jotenkin epänormienmukaisesti liian läheltä kaikkea, viiniviljelyksistä kaupunkitaloihin(Suomessa kaikki karkaa ratojen varrelta niin kauas), paikallisjunat kulkevat VIELÄ lähempää.
Näet puutarhassa puuhailevan sinihousuisen rusinakurttuisen ukkelin olkihatun lähes kosketusetäisyydellä, kukkivien puiden oksat kurkottavat ohi huiskahtavan junan ikkunoihin, voit lukea asemalla istuskelevan naisen huulilta puhelinkeskustelun sisällön tai tarkistaa lippuautomaatin ohje-tekstin, rönsyilevän köynnöksen muuri suojaa auringolta ja sitten sukelletaan taas keltaisten maissipeltojen maisemaan. Keskustan lähestyessä esikaupunkialueen bambipatsaat ja uima-altaat yläosattomissa kylpevine kotirouvineen vilahtavat ohi ja tasaristeysten kellot sulautuvat junan rytmikkääseen lauluun.
Asemalle saapuessa seisot oven edessä lukien miljoonatta kertaa varoitustekstejä bij gevaar het glas breken (jotkut junat on hollantilaisia) ja odotat junan pysähtymistä, jotta oven saa auki kahvasta om te openen, hyppäät asemalle kiinalaispojan jäljessä. Sitten kiinalaispoika kysyy huonolla italiankielellään apua bussiaikataulujen tulkitsemiseen, afrikkalaistyttö tulee auttamaan hänkin ja koolla on oikea vitsi (kun kiinalainen, ghanalainen ja suomalainen tulivat juna-asemalle). Kun kiinalaispoika saadaan ohjattua oikealle pysäkille, juttelet afrikkalaistytön kanssa siitä, miten kiinalaiset osaa huonosti kieltä kun he ovat aina vain omassa keskuudessaan ja huomaat tytön olevankin mies. Hänellä on raskasluomiset silmät ja laihat käsivarret. Kun yhteinen bussi lopulta tulee, sanot jotain ylimalkaista ja hymyilet ja bussissa näet hänen silloin tällöin vilkaisevan sinua kuin salaliittolaista ja se saa sinut iloiseksi.
Autolla matkustaminen on tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti