Kissan päivät

Pinon maine on levinnyt koko maakuntaan, ja jos sen selviytyminen on fanituksesta kiinni, ei ole huolen häivää. Samalla tietysti oma statukseni höpsönä kissanaisena on saanut vahvistusta, vaikka olen yrittänyt pitää kissaäitiyden ja opetuksen edes hiukkasen eri osastoissa. Kanniskelen vauvaa mukanani töihin ja opettaessani työkaverit pitävät siitä huolen. Joskus syötöt ei osu ihan tuntien väliin, mutta sitä on sattunut aika harvoin.

On aika kiusallista tosin, että saa automaattisesti jonkinlaisen minisädekehän kissojen pelastajana, vaikka tämä on huolehtimisesta huolimatta pelkästään mukavaa.
 Sitäpaitsi kissat onneksi kasvavat vauhdilla ja jo nyt saan nukuttua sen verran, ettei työ kärsi ihan kohtuuttomasti hajamielisyydestä ja keskittymiskyvyn puutteesta. Tai niin ainakin haluan uskoa.

Olen tänä aamuna myös erityisen onnellinen työkaverin viestin vuoksi: hän synnytti eilen illalla ihan oikean ihmisvauvan. Oli sitä odotettukin, neljä kiloa (paikallisten mielestä ihan hirveän paljon) poikaa ja kiva skottilainen nimi. Parin päivän päästä pääsen näkemään.

Myös sää on täydellinen, on ollut jo aika pitkään. Aurinko paistaa, lämmintä vaan ei liikaa, yöllä sopivan viileää.

 Nam.

Olen muuten jatkanut ennen kissaäitiyttä hankkimaani harrastusta, espanjan opiskelua. Aionkin tässä kerrata pari juttua ennen päivällistä.¡Hasta luego!