Päivitys

Viime viikolla en oikein jaksanut päivittää, edes Pinon edesottamuksista ei oikein huvittanut kirjoittaa. En edes ottanut kuvia.
Sattui nyt vaan käymään niin, että mies joutui sairaalaan ja se vei kaiken huomion.

Yrittäkää itse ottaa kuvia valonnopeudella liikkuvasta kissanpojasta iltapimeässä ilman salamaa. Kun minähän en salamaa käytä.
Onneksi sisko oli käymässä ja kun saan käsiini videot, joita hän miehineen kuvasi Pinosta, laitan ne heti kaikkien iloksi tänne blogiin.
Pino oppi (ihan itsekseen) käymään hiekalla, syö kissanruokaa hirveitä määriä ja leikkii ihan jatkuvasti, milloin ei nuku. Maija suhtautuu uuteen perheenjäseneen viileän määrätietoisesti, näpäyttää tassulla kun toinen innostuu liikaa ja pysyy tarkkailuetäisyydellä kun ei jaksa riehumista lähietäisyydeltä. Pino alkaa oppia että tassulla huitominen ei oikein aina kannata ja puremista ei edes yritä.

Jossain ne nytkin lymyilee, annan niiden selvittää välinsä keskenään. Kun on liian pitkään hiljaista,  kutsun molempia nimeltä ja ne ilmestyy peräkanaa.
Kohta mennään kaikki yöpuulle, Pino nukkuukin ihan lahjakkaasti koko yön. Mikä helpottaa meidän ihmisten elämää aika lailla.




1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Sari! Voi itku, toivottavasti mies selviää sairaalasta ja tervehtyy nyt niin pian kuin suinkin. Sitä nyt ei olisi tarvinnut tulla.

Mutta Pinosta taitaa tulla ihan OK kissa. Siitä olen iloinen. Meillä juuri parastaikaa Lidialla on joku outo mielialan vaihtelun viikko, ei ole oikein pystytty käsittämään mikä sillä on.

Voi se johtua ihan vain siitä, että sisäkissa ei oikein enää tarkene parvekkeella. Meillä isäntä kotiutui Firenzestä viime viikolla, oli kenttämatkalla oppilaiden kanssa.

On sitten syöty mitä kummallisimpia ruokia, kuulemma kaikki ehdottomasti Medicien keittiöstä peräisin.