Scialla!*

Viimeviikot ovat olleet varsinaista elämänkoulua.
Opettelen elämään kissanpennun tahtiin. Omat touhut oli unohdettava, kun pienen inisijän elämä oli tuttipullosta kiinni.  Ja nyt on opeteltava kärsivällisyyttä: ikuinen riehuja meinaa viedä hermot, mutta on vain leikitettävä ettei eläin kasva kynsiväksi ja purevaksi pedoksi, jota ei sitten kukaan kestä.

Opettelen myös elämään sydänvaivaisen miehen tahtiin. Ei hermoilla ja huolehdita turhaan,  kehitetään käsivarsilihaksia kantamalla ostokset ja roskapussit. Odotetaan testituloksia, lääkkeiden tehoa, odotetaan.

Opettelen edelleenkin elämään maassa jossa poliittinen ja ennen kaikkea taloudellinen tilanne on jo vuositolkulla ollut vähintäänkin epävarma, ja jonka tuore virkamieshallitus (Italiaksi tekninen, governo tecnico) on aika epätoivoisen urakan edessä. Parhaassa tapauksessa puhutaan hölmöläisten peitteestä, siitä jota pidennettiin lisäämällä jalkopäähän toisesta päästä leikattu suikale. Pahimmassa tapauksessa peittoa ei edes löydy, eikä sänkyäkään.


Mutta otetaan iisisti. Scialla, amici, scialla.

  P.s. Koska Maija on joutunut sivurooliin viimeaikoina, päätin hyvittää laittamalla virallisen muotokuvan tuohon oikeaan laitaan. Kun tästä nyt on muutenkin tullut varsinainen kissablogi.

* Scialla (lausutaan shalla)on nuorisoslangia erityisesti Rooman seudulla ja tarkoittaa lähinnä "ota iisisti". Samanniminen elokuva ilmestyy näinä päivinä.

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sari,
onneksi nykyään on sydämellekin lääkkeet jotka tehoavat. Ja sitten luette yhdessä dieettikirjoja ja mietitte mikä niistä on oikeassa. Täällä ollaan sitä mieltä että välimerellinen ruoka on ihmisystävällistä ja terveellistä.
Pinosta olen tietysti ollut niin ihastuksissani kuin vain voi, mutta olen pitänyt myös peukkua sinun jaksamisestasi. Kyllä minä vielä muistan tarpeeksi hyvin täyspäiväisen opetuksen murheet - mutta ilot myös.

Kun näin ensimmäisen kuvan Maijasta, muutama vuosi sitten, niin ajattelin että kuinka mikään kissa voi olla noin täydellisen kaunis. Nyt näkyy että hän on säilyttänyt kauneutensa ja ryhtinsä.

Eiliset vai toissapäiväiset kuvat Pinosta ja Maijasta olivat ihania. Katselen keski-ikäisten miesten treenikämppää ja ajattelen veljeäni joka rupesi soittamaan fonia vähän vajaa 60-vuotiaana. Sanoi siitä että sen parempaa terapiaa ei voinut olla.

Noh, sinä olet suomalainen nainen ja selviät!

सारी kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta!
Turhaan valitan kissanpennun työläyttä; kyllähän siitä on niin paljon silkkaa iloa että on vaivan väärti moninkerroin!
Miehen tilanne on huolestuttava, mutta kuitenkin kontrollissa. Tämä maa sen sijaan on aikamoisen "hiki ja kyynel" kuurin edessä.

Ripsa kirjoitti...

Niin kuin varmaan tiedät, Suomesta suuri osa ei ole ikinä selvinnyt 90-luvun lamasta,päinvastoin, esim. silloin nuoruuttaan eläneet ovat monet nyt työttöminä ja se on kyllä paha juttu.

Nyt meidän oikeistohallitus lupaa leikkauksia jo. Pressanvaalit ovat pian. Muistakin äänestää!

Isäntä oli syksyllä Firenzessä ja kaikki oli hyvin vielä silloin. Nyt meillä on jo kuura maassa, ei vielä lunta.

Scialla!

Arkitehti kirjoitti...

Voi olla joo että peitto on kadonnut jo aikapäivää sitten, ja joitakin päitä putoaa. Uskaltaisin tuohon vielä lisätä: toivottavasti.

Jaksamista.