Reblog

Meidän kissat, tietysti

Älkää edes kysykö mitä nää on

Nuo ylläolevat kuvat on Anaisin (tyttären) kädestä. Oikeastaan olisin voinut vain "reblogata" tuon jälkimmäisen, julkaista tyttären postauksen omassa blogissani. Ja merkata vielä perään että tykkään.
Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että postaan vain omia juttujani ja vain lainaan mielestäni kiinnostavia juttuja tai linkkaan aiheeseen liittyvään:
Iines kirjoitti aiheesta, joka on minuakin askarruttanut: ihmisten tekemisiä valvotaan houkuttelemalla käyttämään sosiaalista mediaa tai uuden sukupolven (monesko on menossa?) puhelimia. Eipä ole sivua jolla ei ole tykkäysnappulaa. Jos olen naamakirjaan kirjautuneena, näen YLE:n sivulla mitä muut "kaverini" ovat suositelleet.  Naamakirja haluaa, että tiedän mitä muut katselevat netissä, mistä he tykkäävät, mihin he kuuluvat. Ja tietysti pitäisi hyväksyä se että minunkin tykkäämiseni julkaistaan, muutenhan vaikuttaisi siltä että minulla on jotain salattavaa. Se ei kuitenkaan minua vakuuta. En kirjaudu naamakirjaan kuin ehkä kerran parissa viikossa, ainoa myönnytys on se, että tämäkin postaus julkaistuu myös naamakirjassa, ihan itsestään, tosin viiveellä.
Joku on kysynyt, miksi yleensä sitten olen naamakirjassa, jos en sitä käytä. Käytänhän minä. En vain käytä sitä niin kuin ihmisten oletetaan sitä käyttävän, siis pitäen sen päivitettynä jatkuvasti  ja seuraten toisten edesottamuksia minuutti minuutilta. Ihmiset tuntuvat suhtautuvan naamakirjaan aivan kuin se olisi auto jota ei kannata pitää autotallissa. Mutta sosiaalinen verkko ei ole auto. Minulle ei maksa mitään pitää naamakirjatili tyhjäkäynnillä ja käyttää sitä vain halutessa. Ehkä enintään menetän hieman "verkkososiaalista arvostusta" ja kiinnostavuutta. Onneksi olen sitä sukupolvea, jolla on varaa olla tylsän tavallinen ihan IRL.
Jokainen taaplaa tyylillään. Minusta on vain outoa, että kuulen monen sanovan, etteivät he halua naamakirjaan, koska heillä ei ole aikaa roikkua siellä. Heillä on mielestäni sama asenne kuin niillä, jotka suuttuvat, kun kännykkään ei vastata. Että joku väline antaa mahdollisuuden tehdä jotain ei tarkoita että mahdollisuutta on käytettävä. Naamakirjassa ei ole pakko roikkua, kännykkään ei ole pakko vastata.
Vaikka sillä uhalla, että on antisosiaalinen vanhus.

Lopuksi linkkaan videoon, josta pidän sen musiikin vuoksi. En edelleenkään julkaise videoita blogissani, ellei ne ole omiani. Laitanpa vaan linkin.

Emeli Sandè : Heaven (acoustic)











4 kommenttia:

Arkitehti kirjoitti...

No, mä tykkään niistä tykkäämisistä, kun muuten voisi jäädä joku kiinnostava artikkeli lukematta. Tai jää varmaan sittenkin.

Mulle naamakirja on propagandan väline, ja paikka jossa voi puhua hyvänpäiväntuttujen kanssa pelkästä puhumisen ilosta, haukkua persut ja berluscan.

Ripsa kirjoitti...

Sari, on ilo että lapsesi osaa piirtää. Hän pystyy kertomaan eri kielellä sinulle ehkä enemmän kuin puhumalla.

Minä en oikein osaa kulkea ohi jonkun jutun ja vain tykätä. Minusta tuntuu että kirjoittaja jää miettimään että mistä tää sitten tykkäs.

Sari kirjoitti...

Arkitehti, juuri noin naamkirjaa pitää mielestäni käyttää: ottaa hyöty ja huvi sen mahdollisuuksista. Minua tuo tykkääminen tökkii ehkä siksi, että olen kiinnostavien juttujen suhteen aina jälkijunassa enkä halua enää lisää lukemista! Toinen syy on juuri tuo Ripsan esiintuoma epäily siitä, mistä missäkin tykätään. Joku kirjoittikin jo aikaa sitten, että kuinka voin merkata "tykkääväni" vaikkapa hirmuonnettomuus-uutisesta. Se tykkäynappula pitäisi kai muuttaa kiinnostusnappulaksi. Joka sekin on aika pinnallinen tapa suhtautua asioihin.

Tumblr, jossa nuoriso "roikkuu", koko polkkaus on muuttunut tykkäämiseksi ja rebloggaamiseksi, jutut kiertävät kuin virukset. Tosin suurin osa "jutuista" on humoristisia kuvia tai piirroksia, joiden elkuperällä ei ole suurta merkitystä. Ehkä taidekin "demokratisoituu", taiteilija muuttuu subjektista jonkinlaiseksi koko kansan ääneksi, jonka voimakkuus riippuu tykkäynappulasta. Kuka menee enää museoon?

Arkitehti kirjoitti...

Museossa voi olla mälsää kun ei voi jättää niitä peukkuja siihen patsaan viereen. Joku tykkäysnappi niihin on saatava, ja statuspäivitys että on itse henk. kohtaisesti käynyt tykkäämässä Mona Lisasta Louvressa ;)

Tai voihan sen tehdä jollain "places" -toiminnolla. Jota muuten itsekin käytän: kun kerron fb:ssa että olen kirjastossa tai piazzalla, niin ehkä joku muukin kaveri muistaa ko. paikkojen olemassaolon :)