Hajanaisia mietteitä viimeaikojen tapahtumista

Eilen iltapäivällä istuin kahden oppilaan kanssa katsomassa videota, kun koin elämäni ensimmäisen "oikean" maanjäristyksen. Olen joskus aikaisemmin tuntenut lieviä tärähtelyjä ja heilahteluja, keskiviikkonakin oli (kuulemma) seismistä toimintaa joka meni minulta kokonaan ohi.
Mutta eilistä ei todellakaan voinut olla huomaamatta. Järistys kesti yli kymmenen sekuntia (se on pitkä aika, kun maa heiluu alla)  ja outo tunne joka jäi järistyksen jälkeen oli melkein yhtä pelottavaa kuin varsinainen heilunta. Sisäkorvan liemet kai jäi liikkeeseen ja tuntui kuin järähtely olisi jatkunut edelleen.
Virallisesti järistys oli suuruutta 5.4.  Nyt voin kuvitellä miltä suuremmat järistykset tuntuvat eikä todellakaan ole halua kokea moista. En kyllä oikeastaan säikähtänyt paljonkaan, en ainakaan niin paljon kuin muut, ehkä siksi että en oikein osannut kuvitella mitään vaaraa. Olin pohjakerroksessa uloskäynnin vieressä. En tiedä miten paljon olisin säikähtänyt ylemmissä kerroksissa.

Mies sattui olemaan sairaalan kahdeksannessa. Lääkärit olivat kuulemma pohtineet pitäisikö aloittaa evakuointi. Monissa paikoin koulut ja toimistot evakuoitiinkin, järistysten kanssa ei ole leikkimistä. Tuttava on töissä ammattikoulussa, jossa opiskellaan mm. kauneusalaa. Oli joku joutunut juoksemaan ulos karvanpoistovahat säärissä. Vaan eipä se ehkä haittaisi, vaikka vahat jämähtäisivät, jos oikeasti järistys aiheuttaisi rakennukseen vahinkoja ja riskeeraisi jumittumisen sortuneen koulun sisälle.

On tässä ollut oikeastaan vähän samanlainen maanjäristyksen tunne viimeaikoina muutenkin, kun on tuo mies ollut sydänvian takia sairaslomalla.  Mies oli sairaalassa siksi, että torstaina  asennettiin  henkivakuutus (sisäinen defibrillaattori) solisluun alle, ja eilen pääsi kotiin. Olisiko tuo nyt sitten ollut se "jälkijäristys", ja pikkuhiljaa voitaisi asettua taas normaalipäiväjärjestykseen. Mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

Koko saapasmaa on sekin ollut järistysten kourissa: kansa osoittaa mieltään, kun nälkävyötä pitäisi kiristää ja poliitikot sen kun haalivat etuisuuksia joko laillisesti tai sitten vaikka ihan vanhanaikaisesti korruptiona. Itse olen joutunut tämän epävakaisuuden kärsijäksi vain yhdesti, kun tuttu bensa-asema olikin ilman bensaa. Kuljetukset olivat rekkakuskien tie-esteiden takia jääneet tulematta. Suuripa oli kärsimys, menin seuraavalle ja jonotin ehkä pari minuuttia.
Muualla, etelämmässä ovat kärsineet hieman enemmän. Oikeastaan melkein odotan, että levottomuudet ihan oikeasti pysäyttäisivät tämän yhteiskunnan, ei taida muuten tulla muutosta. Jonkinlainen yleislakko olisi paikallaan. Tietysti sanon tämän siinä toivossa, että haikailemani pysähdys ei toisi tullessaan väkivaltaa; se voisi olla hieman samanlaisen solidaarisuuden alkulähde kuin kokemani bensan puute: sillä toisella bensiksellä jolla bensaa oli, kaikki olivat kovin kärsivällisiä, oli tunne että oltiin samassa veneessä. Kukaan ei kiukutellut jonoista tai vaatinut kuljetusten pysäyttäjien päätä vadille.

Olen myös ilolla seurannut kotosuomalaista presidentin vaalia. En äänestänyt, (meni vähän ohi), mutta kyllä taitaisin mielelläni nähdä Haaviston naaman uutisissa presidenttinä. Täydellistä presidenttiä ei olekaan ja Niinistö on ärsyttävä. Ja jotenkin presidentin on mielestäni oltava ei-ärsyttävä. Näin syvällisin perustein olisin äänestänyt, joten olikohan tuo nyt suuri vahinko että jätin velvollisuuteni hoitamati.

Kissat voivat paksusti, nytkin joku kynsii selkää. Pinon harrasteet ovat varsin omaperäisiä. Iltaisin yöpuulle asettuminen seuraa jonkinlaista rutiinia: me pötkötellään lukemassa, Maija nukkuu jalkojen välissä, Pino valitsee tuolilta jonkun vaatteistani ja raahaa sitä ympäri taloa. On löytynyt röijyä niin keittiön pöydän alta kuin suihkukopistakin.

Nonniin, nyt on loppukevennyskin ohi, hyvää yötä ja kuulemiin.