Selkeyttä

Linnut pirisee ikkunan läpi. On pilvistä, huomiseksi luvattiin sadetta ja tänään on jo matalapaine. On nukuttanut koko päivän, kissatkin nukkuvat ja nousevat jonossa perään kun käy vessassa tai keittiössä. Pino hypähtelee lelun kanssa hetken ja Maija katselee vierestä, sitten molemmat notkuvat takaisin loikoilemaan kun mitään jännittävää ei tapahdu.

Tämä on töissä kiireistä aikaa. Monenlaisia kouluprojekteja on menossa, itselläni on niin teinejä kuin lapsiakin. Monia uusia yksittäisoppilaitakin on, ja pari ryhmää yrityksissä. Olen myös kouluttanut opettajia, kiireisinä aikoina tulee aina uusia opettajia töihin. Monenlainen tekeminen on kiinnostavaa, mutta se myös vie voimia kun täytyy keskittyä niin erilaisiin asioihin.

Nuorten ja lasten kanssa työskentely on väsyttävintä. Mutta positiivisen väsyttävää. Sana antoisa kai olisi sopiva. Joutuu keskittymään aivan erilailla kuin aikuisten kanssa: ohjeistamaan pikkutarkasti,  pitämään kuriakin.
Perjantaina aloitin iltapäiväkerhon katolisella ala-asteella, jolla en ole aikaisemmin opettanut. Se oli aika traumaattinen kokemus. Kerhotunnin lopussa annoin parin pojan mennä vessaan, ja nähtävästi se oli vastoin koulun sääntöjä; olisivat voineet mennä vain yksin, ja hipihiljaa. Kun he nähtävästi melusivat liikaa (juttelivat ja nauroivat jopa, kuulin mainiosti koska vessa oli kerhotilana toimivan kammottavan ruokalahuoneen vieressä, ja siellä kaikui kuin kirkossa) heitä kurittamaan ilmestyi jostain kaapinkokoinen ja lähinnä vanginvartijan oloinen "talonmies" (niin oletan) jonka huuto säikäytti minutkin. Menin katsomaan mitä tapahtui, ja tämä kaappi tuli kuritusiskuryhmään liittyneen nunnan kanssa kerhotilaan pitämään kovasanaista ja kovaÄÄNISTÄ saarnaa siitä kuinka täällä ei olla leikkimässä ja että olette jo isoja ja tämä riehuminen pitää loppua. Kiusallinen hiljaisuus, he menevät pois ja minä yritän tajuta mitä juuri tapahtui.

Sain sitten sanottua lapsille että oikeastaan te kyllä olette täällä leikkimässä ( kyseessä kun on iltapäiväKERHO) mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla käydään vessassa kukin yksin. Tuli kyllä mieleen sana  "kurituslaitos". Koulu on yksityinen;  vanhemmat siis maksavat siitä, että heidän lapsiaan kohdellaan jopa kouluajan jälkeen kuin pikkurikollisia. Ja kyllä minuakin taidettiin kohdella vähän kuin ilmaa, mutta se tässä nyt oli sivuseikka. Olinhan minä joku ulkomaalainen, joka ei nähtävästi tiennyt että lapsille pidetään KURIA. Jotenkin minun on vaikea uskoa että ylihemmotteleva ja materialistinen kotikasvatus yhdistettynä tiukkaan kuriin ja vaativaan kouluun takaa tasapainoisen kasvatuksen. Tai ehkä hemmotellut varakkaiden perheitten lapset tarvitsevatkin nunnien rautaista otetta, mitä minä siitä tiedän.


Horoskoopissa kehotettiin käyttämään ensi viikolla ylisanoja: "kun tekee mieli jäätelöä, syön lumivyöryn". Ehkä tyydyn selkeyttämään elämää organisoimalla työt hyvin. Suunnittelu on aina tärkeää, mutta kun pitää hypätä liikematkoista lemmikkieläimiin ja kirjallisuusanalyysistä hokey-pokey:iin, suunnittelu on elinehto.

Jospa seuraavien päivien sade selkeyttää taas ilmaa, ja kevään tuoksut vain voimistuu. Kohta alkaa vihertää...




1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Vaikka koet lasten/nuorten opetuksen raskaana joskus, niin kyllähän heiltä yleensä saa parhaimmat vastaukset ynnä vastuksen opetukseen.

Minulla oli aikuisopettajana muutama lukiolaisryhmä ja muistelemme toisiamme vieläkin lämpimästi. Useimmiten vakiopet jotenkin leipääntyvät ja lapset sitten kyllästyvät näihin entisen toistajiin.

En tarkoittanut kehua itseäni tai sinua varta vasten, mutta aina on niin, että toisaalta tullut näkee selvemmin.

Varmaan on teilläkin niin, että ennen aikaan ovat kylät kasvattaneet lapset, mutta nyt perheet ovat hajallaan kuka missäkin? Tosin vissiin vielä vähemmän kuin meillä täällä Suomessa.

Meillä ovat kirkkaat kevätpäivät: pakkasta öisin, vähän suojan puolella päivisin. Tuntuu hyvältä nähdä aurinkoa pitkästä aikaa.