Kun ei nukuta vaikka väsyttää

Kävin eilen naapurikaupungissa koulutuksessa, ja se veti jotenkin ylikierroksille. Menin aikaisin nukkumaan kun reissaaminen ja tuntitolkulla puhetta veti väsähtäneeksi. Heräsin sitten yöllä jauhamaan asioita, makasin varmaan tunnin ellei kaksikin hereillä. Yleensä nousen ylös ja menen toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria tai lukemaan kunnes uni tulee. Mutta viimeyönä en vain jaksanut nousta.

Tänään olin sitten koko päivän kuin lievässä sivutuulessa, ei fysiikka kestä vähiä unia kuten joskus, öh, joku aika sitten. Nyt on väsynyt olo, mutta ei nukuta. Yritän katsoa telkkaria: katsoin ensin ennätysohjelmaa, jossa suomalainen nainen kantoi 120-kilon painoa. En jaksanut seurata edes sen vertaa, että olisin ehtinyt nähdä menikö ennätys rikki. Väsyttävää se oli.
Sitten yritin katsoa The Mentalist-sarjaa, mutta puhe puuroutui eikä sarjamurhaajia voi perhana vie olla noin paljon edes ameriikoissa.
Nyt vilkuilen jonkinlaista tositeevee-sarjaa, jossa joukko ihmisiä seikkailee Aasiassa muutamalla kolikolla  päivä (he kai ovat menossa Kiinaan, niin olin ymmärtävinäni), mutta osanottajat ovat aika näännyksissä ja hermoromahduksen partaalla, ja tie on poikki jossain tiibetinkuusessa kuormurin kaaduttua. Ei sopivaa katsottavaa.

Eilen ei varsinaisesta koulutuksesta jäänyt kovin paljon uutta pipon alle, mutta tapasin uusia opettajia. Kiinnostavin tarina oli eräällä nuorella englantilais-miehellä, joka oli opettanut Meksikossa seudulla, jossa löytyy päättömiä ihmisruumiita teiden varsilta. Oli kuulemma koko ajan pysyteltävä sisätiloissa ja pelättävä oppilaitten huumekuningas-isien uhkailua.
Uskon että täällä Italiassa asuskelu on sen jälkeen aikasten onnellista.

Mitä jos lähtisi vaikka Kiinaan opettajaksi?
Jos nyt ensin jaksaa raahautua makkariin.

5 kommenttia:

Arkitehti kirjoitti...

Italiassa on tosiaan aika rauhallista henkirikosten saralla, vain Calabria ylittää Suomen keskiarvon. Jos täällä tapettaisiin väkilukuun suhteutettuna niin paljon kuin Suomessa, tulisi rumihia tulla reilut seitsemänsataa enemmän kuin nykymenolla.

Sari kirjoitti...

Kerran opiskeluaikoina joku pieneltä paikkakunnalta kotoisin ollut tyttö kertoi, että hänen äitinsä oli lopettanut huolestuneet puhelut (miten siellä isossa kaupungissa, hui) kun kotikylän metsikössä oli raiskattu ja melkein tapettu teini-ikäinen tyttö, ihan paikallisin voimin.

Ripsa kirjoitti...

Minä asuin 2-4-vuotiaana perheen kans maatilavankilassa. Kun oli pula-aika, isältä oli hyvä veto mennä opettajaksi vankilaan. Saatiin sapuskaa.

Äidin muistan päivitelleen että kun on murhaaja saunanlämmittäjänä ja ryöstäjä teki tualle flikalle potkukelkan. Sitä kun yritti lapsenmielessä väännellä ja käännellä, ei siitä selvää tullut.

Vankilan sedät olivat mulle tosikilttejä. Niillä oli oikeasti ikävä omia lapsiaan jotka oliva jossain kaukana eikä niillä ollut varaa käydä isää katsomassa.

Että siis en ollut vaarassa. Sen oisin vaistonnut.

Sari kirjoitti...

Tuosta tuli mieleen, että yksi kiinnostavimpia nykynäyttelijöitä Italiassa on Aniello Arena, joka istuu elinkautista Volterran vankilassa. Hän osallistui teatteriprojektiin ja sitä kautta oppi ammatin. Nyt hän on pääosan esittäjänä Matteo Garronen elokuvassa "Reality". Garrone on se joka ohjasi elokuvan Gomorra, siis Savianon kirjan "filmatisoinnin". Kirja ja elokuvahan ovat kaksi eri teosta.

Ripsa kirjoitti...

Sari,
tuohan oli kiinnostava uutinen. Toivoisin että YLEn Teema tai 1 ottaisi ohjelmaansa.

Meillä ei tällä erää ole läheskään tarpeeksi uusia leffoja ympäri Eurooppaa niin kuin pitäisi olla. Itse olen kyllä aika lailla filmihullu ja kärsin siitä, että täällä suht. isossa kaupungissa ei ole muuta elokuvateatteria kuin yksi Warner Bros. ketjuun kuuluva ja ohjelmisto sitä myöten roskaa.

YLE olisi se jonka pitäisi auttaa meitä muualla kuin isoissa kaupungeissa asuvia.