Murrosikäisen kysymyksiä

Di Lampedusa oli se kirjailija, joka kirjoitti 1800-luvun murroksesta sisilialaisessa yhteiskunnassa. (Joku muistanee kirjasta Gattopardo Viscontin tekemän filmatisoinnin; suomeksi Tiikerikissa)
Lampedusa on se saari, jolle kirjailija syntyi prinssinä.
Ja Lampedusa on mielestäni nykyisen murroksen symboli.
Aina puhutaan murroskausista, vaikka ainakin niin pitkään kuin minä muistan, on koko ajan ollut jonkinlainen murroskausi. 70-luvulla oli kaamea öljykriisi ja piti säästää; 80-luvulla taloutta muutettiin markkinoiden suuntaan ja pelättiin ydinvoimaa; 90-luvulla Berliinin muurin kaatuminen muutti politiikkaa; 2000 luku on ollut terroristien "murroskautta"... murroksia kyllä on piisannut.
Lampedusa symbolisoi kuitenkin yhtä suurta murrosta: siirtolaisuutta. Juuri kuulin uutisissa, että Pariisin lisäksi myös Saksassa mellakoidaan. "Yhteyttä näiden kahden mellakan välillä epäillään" sanottiin. Kai se yhteys nyt on vaikkei mitään siirtolaisten rikollista salaliittoa olisikaan.
Aika monet(minä mukaan lukien) ovat sitä mieltä, että nyt maksamme kolonialismin velkaa. Eurooppalaiset veivät elinehdot afrikkalaisilta, ja he tulevat nyt Eurooppaan ottamaan takaisin sen, mikä heidän on. Ja Lampedusan asukkaat tietävät, miten he tulevat. Veneillä Libyan tai Tunisian kautta, useimmat aika kärsivinä, monet kuolleina. He ovat maksaneet kaikki säästönsä matkasta, joka tarjoaa heille mahdollisuuen rantautua Lampedusaan ja päästä vankileirille, joita viehättävästi kutsutaan "Centro d'accoglimento":ksi. Vastaanottokeskukset ovat täynnä, ja lampedusalaiset, jotka kuulemma jaksavat suhtautua ystävällisesti merestä löytämiinsa matkaajiin, ovat myös täynnä. Paikallinen poliitikko sanoi La7:n talkkarissa "Le Invasioni Barbariche" ihan suoraan: " Minusta rajat pitäisi laittaa kiinni, ja sotilasveneet vartioimaan. Ei meillä ole mitään mahdollisuuksia ottaa vastaan ketään." Hänen mielestään siirtolaiset ovat menettäneet arvokkuutensa, heidän pitäisi jäädä omaan maahansa ja yrittää parantaa oloja siellä, ei tulla Eurooppaan. Hän ei varmaan ole ainoa joka noin ajattelee. Ja minä en tiedä mitä ajatella.

Miksi minä voin lentää kaikessa rauhassa Suomesta Italiaan, en tarvitse edes passia, kun afrikkalainen joutuu maksamaan surkeasta venematkasta moninkertaisesti sen, mitä minä maksan finnairille, eikä saa mitään takuita siitä, ettei tule heti potkituksi takaisin? Miksi minä voin tehdä töitä ilman mitään erityislupia, kun afrikkalaiset lääkärit ja muut minua paljon tärkeämpiin ammatteihin valmistuneet kärvistelevät laittomina siivoojina?

Mitäs menivät syntymään Afrikassa.

2 kommenttia:

Aleksi kirjoitti...

Kiitos mielenkiinnosta.

Ajattelin kyllä jatkaa itseni purkamista aina kun työt sen sallivat ja inspiraatio iskee. Helpottaa pään kasaamista kummasti. Asutko Italiassa ihan vakkarina vai ainoastaan väliaikaisesti? Tavallaan kohtalotoveri siis. Heh.

Tuosta kirjoituksestasi:

Olen aika samaa mieltä kolonialismin velasta, vaikka en suomalaisena tunnekaan kantavani vastuuta suurvaltojen riistosta. Jotenkin kuitenkin ahdistaa tietää, että suuri osa hyvinvoinnistamme perustuu köyhyyden ylläpitämiseen ja siksi tuntuu pahalta, että kukaan ei tunnu olevan valmis tekemään mitään maksaakseen velkaa takaisin. Meillä menee liian hyvin ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Tästäkin aiheesta tulee varmaan jossain vaiheessa avauduttua enemmänkin. Ajatukset ovat vielä aivan liian irtoaisia.

-Aleksi

Sari kirjoitti...

No tuo kohtalotoveruuskin oli syy miksi kurkistin blogiasi; asun täällä suhteellisen vakituisesti, ja kotimaan-ikävä ja ajoittainen vierauden tunne on tuttua.
Ja päätäni minäkin kirjoittamalla kasaan, enemmän tai vähemmän onnistuneesti;)