Sekunnin ajatus

"nyt tietäisin mitä sanoa"

Viimeyön unettomina tunteina mietin kaikenlaista haikeaa. Ajattelin esimerkiksi kuinka monta "nyt tietäisin mitä sanoa" -tilannetta muistan elämäni varrelta. Useat ovat niitä kiukuttavia tilanteita, kun olen joutunut jonkun jalkoihin puolustautumatta; en tiedä olisiko minun kehitettävä aggressiivisuuttani vai yksinkertaisesti hioa jo hyvin kehittynyt passiivisaggressiivisuuteni lähemmäksi täydellisyyttä.
Toisena listassa ovat ne hetket, kun sanat on juuttuneet kurkkuun(tai niitä ei ole ollut) kun olisin halunnut lohduttaa lähimmäisiäni. Tunnen itseni aika pelkuriksi noiden mykkien hetkieni vuoksi.

Eniten huolestuttaa kai se, että noita tilanteita tulee olemaan jatkossakin, tiedän sen jo.

"nyt tietäisin mitä sanoa", niin. Mutta sanoisinko sittenkään.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heissan!

Voiko tänne vielä kommentoida?

Eilen ei onnistunut.

Jilppa

Anonyymi kirjoitti...

Saksalaisilla (yllätys...) kuuluu olevan oma sana tuollaisia tilanteita varten. Eli naseva kommentti, joka tulee mieleen vasta, kun tilanne, jossa sitä tarvitaan on jo ohi, on saksaksi kuulemma "treppenvitz" (vai olikohan se trappenvitz?)
Joka tap. juttu, jonka keksii vasta porraskäytävässä, kun on jo paiskannut/painanut oven perässään kiinni...
Terv. D.los

Sari kirjoitti...

Heheh, meinasin laittaa otsikoksi "esprit de I'escalier" joka on täsmälleen samanjuurinen versio, jota englantilaisetkin käyttää.

Loistavaa telepatiaa, vähän vaan maantieto heitti!:)