Ongelma ja sen ratkaisu

Uskonnon opetuksesta keskustellaan täällä viimeaikoina aika kiihkeästi. Syynä on se, että viime viikkojen tapahtumat Pariisin mellakoineen ovat huolestuttaneet jo ennestään ylireagoivia katolilaistahoja huomaamaan, että Italiassakin on laajenevia ei-katolisia vähemmistöjä. Erityisesti muslimit tuntuvat pelottavan, tunnetuista syistä.

Valtio ei virallisesti tunnusta uskontoa, siis kouluissa tapahtuva opetus on kirkon vastuulla. Useat lapset käyvät myös koko lapsuusajan catechismossa, siis jonkinlaisessa rippikoulussa, jonne mennään joka sunnuntai. (Riitit joihin sunnuntaikoulussa valmistaudutaan ovat la prima comunione ja cresima) Koulussa katoliseen kirkkoon kuulumattomat saavat uskonnonopetuksen sijaan mahdollisuuden valita "vaihtoehtoista opetusta" joka käytännössä on sitä, että oppilaat tekevät läksyjä valvojan kanssa. Tai ainakin omien lastemme kohdalla on tehty näin.

Nyt italialaisen ja sen mukana katolisen kulttuurin tuhoutumista on siis alettu pelätä. Väestötilastojenkin näyttämä nollakasvu on aiheuttanut sen, että siirtolaislapset ovat yhä näkyvämpi joukko luokkahuoneissa. Ja he ovat harvoin katolisia. Pohjoisen Liiton (AN) edustaja vaahtosi juuri pari päivää sitten jossain keskusteluohjelmassa, että on väärin, että italialaisten pitäisi opetella jotain vieraista kulttuureista; hänen mielestään ne, jotka tänne tulevat, on integroitava nimenomaan epäämällä mahdollisuus oman kulttuurin ja uskonnon harjoittamiseen. Valitettavasti moni on samaa mieltä. Ja tästä syntyy eräiden parlamentikkojenkin lisääntynyt kiinnostus uskonnonopetusta kohtaa; joku on jopa esittänyt, että sen pitäisi olla pakollista kaikille.

Onko italialainen kulttuuri todellakin yhtä katolilaisuuden kanssa? Kumma ajatus minusta, mutta johonkin kai on takerruttava.
Mieleen tulee viimekesäinen nuorten katolilaisten kokoontuminen Riminissä, jossa senaatin presidentti Marcello Pera lausui mm. seuraavaa:

"In Europa la popolazione diminuisce, si apre la porta all’immigrazione incontrollata, e si diventa "meticci".
(Euroopassa väestö vähenee, aukaistaan ovet kontrolloimattomalle siirtolaisuudelle ja muututaan "mestisseiksi".)

"Sul problema della convivenza e dell’integrazione, l’Europa ha dato una risposta sbagliata e una risposta ingenua. La risposta sbagliata - più democratica che liberale - è quella del multiculturalismo, cioè la protezione delle culture e delle comunità anziché degli individui. Il risultato di questa politica è stato quello di gruppi etnici che, nel migliore dei casi, si ignorano, e, nel peggiore, si dimostrano ostili."
(
Eurooppa on ratkaissut yhteiselon ja integraation ongelman sinisilmäisesti ja väärällä tavalla. Väärä ratkaisu -enemmän demokraattinen kuin liberaali- on multikulttuurisuus, siis kulttuurien ja yhteisöjen suojelu yksilöiden sijaan. Tämän politiikan tuloksena meillä on etnisiä ryhmiä, jotka parhaassa tapauksessa suhtautuvat meihin välinpitämättömästi, ja pahimmassa tapauksessa vihamielisesti.)

Ja tähän "ongelmaan" ratkaisu on pakollinen katolinen uskonnonopetus?

Omat lapseni ainakin pysyvät poissa katolisesta uskonnonopetuksesta.


3 kommenttia:

Rita Maestra kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Minä pysyn poissa kaikesta järjestäytyneestä uskonnosta ja kaikkialta missä yksilönvapaus on uhattuna. Vähän aikaa kun kuuntelee ketä tahansa uskovaista havaitsee pienempää tai suurempaa lahkolaisuutta, joskus tuntuu. Usko on kuitenkin hyvä asia. Ja suvaitsevaisuus, ja kansainvälisyys ja ihmisyys.

Usko pois, Leonoora tulee myös sanomaan painavan sanasta kunhan tänne ehtii...

Minäkin pävitin juuri blogini. Rita

Leonoora kirjoitti...

Hyvin arvattu Rita!

Jotenkin aistin tuon "moodin" jo vuosia sitten, ehkä se on edelleen vain vahvistunut koska ilmeisesti pakolaisiakin on tullut lisää.
Sanotaan, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi, ja soisi sen mielellään heille, jotka tarvitsevat erityisiä uskonnollisia yhteisöjä tueksi ja turvaksi. Toivoisi vain, etteivät erilaiset uskonnolliset näkemykset johtaisi aina vääjäämättä traagisiin konflikteihin ennemmin tai myöhemmin.

Sari kirjoitti...

Minusta on hullunkurista, että ne, jotka eivätkä tee mitään auttaakseen edes omia naapureitaan linnoittautuvat jonkin olemattoman italialaisuuden taakse,ja syytävät solidaarisuuden pilaavan Euroopan; aivan kuin heidän pitäisi todistella sitä, että itsekkyys onkin kaukokatseista...