Ongelma ja sen ratkaisu

Uskonnon opetuksesta keskustellaan täällä viimeaikoina aika kiihkeästi. Syynä on se, että viime viikkojen tapahtumat Pariisin mellakoineen ovat huolestuttaneet jo ennestään ylireagoivia katolilaistahoja huomaamaan, että Italiassakin on laajenevia ei-katolisia vähemmistöjä. Erityisesti muslimit tuntuvat pelottavan, tunnetuista syistä.

Valtio ei virallisesti tunnusta uskontoa, siis kouluissa tapahtuva opetus on kirkon vastuulla. Useat lapset käyvät myös koko lapsuusajan catechismossa, siis jonkinlaisessa rippikoulussa, jonne mennään joka sunnuntai. (Riitit joihin sunnuntaikoulussa valmistaudutaan ovat la prima comunione ja cresima) Koulussa katoliseen kirkkoon kuulumattomat saavat uskonnonopetuksen sijaan mahdollisuuden valita "vaihtoehtoista opetusta" joka käytännössä on sitä, että oppilaat tekevät läksyjä valvojan kanssa. Tai ainakin omien lastemme kohdalla on tehty näin.

Nyt italialaisen ja sen mukana katolisen kulttuurin tuhoutumista on siis alettu pelätä. Väestötilastojenkin näyttämä nollakasvu on aiheuttanut sen, että siirtolaislapset ovat yhä näkyvämpi joukko luokkahuoneissa. Ja he ovat harvoin katolisia. Pohjoisen Liiton (AN) edustaja vaahtosi juuri pari päivää sitten jossain keskusteluohjelmassa, että on väärin, että italialaisten pitäisi opetella jotain vieraista kulttuureista; hänen mielestään ne, jotka tänne tulevat, on integroitava nimenomaan epäämällä mahdollisuus oman kulttuurin ja uskonnon harjoittamiseen. Valitettavasti moni on samaa mieltä. Ja tästä syntyy eräiden parlamentikkojenkin lisääntynyt kiinnostus uskonnonopetusta kohtaa; joku on jopa esittänyt, että sen pitäisi olla pakollista kaikille.

Onko italialainen kulttuuri todellakin yhtä katolilaisuuden kanssa? Kumma ajatus minusta, mutta johonkin kai on takerruttava.
Mieleen tulee viimekesäinen nuorten katolilaisten kokoontuminen Riminissä, jossa senaatin presidentti Marcello Pera lausui mm. seuraavaa:

"In Europa la popolazione diminuisce, si apre la porta all’immigrazione incontrollata, e si diventa "meticci".
(Euroopassa väestö vähenee, aukaistaan ovet kontrolloimattomalle siirtolaisuudelle ja muututaan "mestisseiksi".)

"Sul problema della convivenza e dell’integrazione, l’Europa ha dato una risposta sbagliata e una risposta ingenua. La risposta sbagliata - più democratica che liberale - è quella del multiculturalismo, cioè la protezione delle culture e delle comunità anziché degli individui. Il risultato di questa politica è stato quello di gruppi etnici che, nel migliore dei casi, si ignorano, e, nel peggiore, si dimostrano ostili."
( Eurooppa on ratkaissut yhteiselon ja integraation ongelman sinisilmäisesti ja väärällä tavalla. Väärä ratkaisu -enemmän demokraattinen kuin liberaali- on multikulttuurisuus, siis kulttuurien ja yhteisöjen suojelu yksilöiden sijaan. Tämän politiikan tuloksena meillä on etnisiä ryhmiä, jotka parhaassa tapauksessa suhtautuvat meihin välinpitämättömästi, ja pahimmassa tapauksessa vihamielisesti.)

Ja tähän "ongelmaan" ratkaisu on pakollinen katolinen uskonnonopetus?

Omat lapseni ainakin pysyvät poissa katolisesta uskonnonopetuksesta.