Tervetuloa

Tässä sitä ollaan.
Jotta tyhjyys ei tuntuisi niin ahdistavalta, julkaisen heti kättelyssä vanhoja runonpätkiä:

henkäys
itu
sekunnin sadasosa
muru jokapäiväistä leipää

tuuli keltaisella pellolla
pimeän metsän korkein mänty
odottavan aika
työläisen kitkerä leipä

ajatuksena
en saa sinusta otetta
en sanoinakaan

***

jos kiintyy liikaa
pimeän syliin
muuttuu
sokeaksi
hauraaksi

hauraaksi
kuin olennot
meren tuntemattomien
syvyyksien pimeässä
luuttomat
paineen alla
luhistuvat

miten makea kipu
nousta pinnalle
täyttyä hapesta
valosta
äänistä

aukaista silmät


***

sanasi

kuin muinaisen auringon
miljoona pientä kämmentä

valonsäteitä
ihollani


SP 2002

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Laitan osoitteen talteen. :-)

Syysterveisin,

Jilppa

Sari kirjoitti...

Tere tulemaks. Tää on nyt vähän niinkuin virtuaalinen kämppä, joten on kiva jos pistäydyt! :)

Anonyymi kirjoitti...

Oletpas melankoolinen.
Missäs ne kaikki hauskat jutut on?

teo

Sari kirjoitti...

Hei, eipäs heti arvostella!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Gilly!
Uskomattoman kauniita runoja.
Tämä varsinkin:

" sanasi

kuin muinaisen auringon
miljoona pientä kämmentä

valonsäteitä
ihollani"

...mistä tuo vihne ilmaantui mun kurkkuun... :-|

Kiitos.
Daidalos

Sari kirjoitti...

Kiitos itsellesi.
*kumarrus*

Hra Poskos kirjoitti...

Ihan kivaa runoutta! Selkeä ja mukavannäköinen blogi sinulla.

t. Poskos

Sari kirjoitti...

Kiitos vaan ylitsevuotavista kehuista..."ihan kivaa"...

noo, kiitti vaan ihan oikeesti.
Periaatteena olisi jättää kuvilla kikkailut sikseen ja kirjoittaa vaan. En tiedä onko tulos sitten tylsä ja mitäänsanomaton, kiva että selkeydestä pitää joku muukin.

Hra Poskos kirjoitti...

Kas, selekys on asioiden esittämisen ydin.

Ihan kivaa runoutta, totesin, koska mielestäni oli ihan kivaa.

Itse en juurikaan lue runoutta, enkä sitä osaa, mutta hienoja kuvia tarjosit.

Vilpittömästi,
Hra Poskos

Sari kirjoitti...

No nyt minulle tuli ihan huono omatunto, kun kiusasin tuosta "ihan kiva" ilmaisusta.

Itse asiassa olen otettu vaikka sanottaisi mitä, kunhan joku lukee!
Vaikka sitä kuinka coolisti yrittää vaan kirjoitella omaksi ilokseen, pienikin tunnustus on tärkeää, saatikka se, että joku vilpittömästi tykkää. Nyt olen ansiostasi hyvällä mielellä, aika tylsän päivän lopuksi. Kiitos, vilpittömästi.


Nyt jatkankin tästä aiheesta rakkaalle päiväkirjalle.