Gigolo jouluksi kotiin

On ostoskuu. On aika päättää kuinka monen euron edestä kutakin rakastamme.
Mekin teimme eilen ostoksia, mutta vain pakollisia ruokaostoksia. Olen jo päättänyt mitä annan joululahjaksi, joten mitään hysteeristä ostoksilla juoksentelua en aiokaan harrastaa. Joulua odotamme adventtikynttilöillä, emme kuluttamalla. Ja pikkuhiljaa joulumenuuta viilaamalla; karjalanpiirakat olisi kai kohta jo paistettava...

Perjantaisin on ostospäivä mutta myös telkkaripäivä. Koska arkipäivinä en yleensä katso telkkaria, perjantai-iltojen pakollisen pizzan jälkeen on kiva kurkkia laatikon uumeniin, ja katsoa mitä sieltä löytyy.
Eilen löysin kaksi pakonomaista ostamista harrastavaa naista. Toinen kuulemma "kuluttaa aikaansa"(!) ostoksilla: noin viitenä päivänä viikossa iltapäivät kuluu vaate-, kenkä-ja asusteputiikeissa. Toinen naisista oli hiukan modernimpi teknoversio ostoshysteriaa kärsivästä yksinäisestä naisesta: hän ostaa yöllä nettikaupoista pikkuroinaa, viimeisin ostos mm. 150 euron edestä japanilaista paperitavaraa. Naiset myönsivät olevansa emotionaalisesti riippuvaisia ostamisesta, se tyydytys, jonka pakettien aukominen kotona heille tuo, vaikutti kertomusten mukaan orgastiselta. Noh, kyllä minustakin on joskus markkinoilla käytyäni kiva katsoa pusseista ja nyyteistä mitä mukaan on tarttunut, mutta yleensä pyjama tai kolme paria sukkia ei tuota kovin suurta orgasmia...ehkä pitäisi minunkin ostaa vain ylihintaisia vaatteita tai täysin turhaa sälää kokeakseni tuon "kulutushuipun"?

Kun olin päivitellyt noita kuluttavia naisia, vaihdoin kanavaa, ja televisio-iltani jatkui gigoloiden seurassa. Ykköseltä tuli joku uutisraportti Milanon gigoloista, ja haastateltavana oli afrikkalaista alkuperää oleva, omalla naamallaan avoimesti näyttäytyvä nuori mies ja toinen, italialainen, joka oli pyytänyt peittämään kasvot. Haastatteluista kävi ilmi, että asiakaskunta on lähinnä 25-49 vuotiaita korkeassa asemassa olevia naisia (tosin toinen kehui olleensa juuri Saksassa jonkun opettajattaren vieraana; nettisivuilta kun voi tilata gigolon vaikka ulkomaille). Se, mikä minua häiritsi kummankin kommenteissa oli lausahdus: " naiset tekevät vain sitä, mitä miehet ovat aina tehneet; he haluavat illaksi hieman tavallisesta poikkeavaa seuraa, ja heille tuo tyydytystä myös se, että voivat itse maksaa seurasta." Siis yksinäisten naisten kulutushysteria voi ilmentyä myös niin, että sen sijaan että odottaa orgasmia ostospakettien aukaisemisesta, ostaa suoraan oikean orgasmin.
Miehet tosin sanoivat kumpikin, että heidän tehtävänsä on keskustella ja pitää seuraa, seksi on sitten se kohokohta. Ja että naiset saavat jotain, mitä he eivät saa omilta miehiltään. Siis rakastelua ruusun terälehdillä. No jaa. Tottahan se on. En ole minäkään koskaan piehtaroinut ruusun terälehdillä.
Toinen miehistä oli kyllä aika miellyttävä, ja jotenkin pienesti ymmärsin naisia, jotka nauttivat siitä, että komea, mukava ja älykäskin mies kohdistaa heihin kaiken huomionsa edes yhden yön ajan. Mutta se maksaminen. Saako siitä siis oikeasti tyydytystä?

Siis tottahan se on, saammehan me kaikki tyydytystä siitäkin, että lapset aukoo lahjojaan ihastuneina...?

Tunteet siirtyy lompakkoon. Surullista.