Usein minulta kysytään naisen asemasta Italiassa. Ja siihen kysymykseen on aika vaikea vastata.
Koska minusta yksilön kokemus on paras tapa tarkastella yhteiskuntaa, kerron tässä nyt lyhykäisesti eräiden naisten*asemasta.
A, 60-vuotta, naimisissa, kahden aikuisen pojan äiti, kotiäiti.
A on huolehtinut kodista, lapsista ja miehestään kolmekymmentä vuotta. Mies on aina ollut korkeapalkkaisessa asemassa, joten A:n ei ole tarvinnut käydä ansiotyössä. Mies juuri jäänyt eläkkeelle.
Nyt A:ta harmittaa, koska hänen miehensä kotiin jäätyään valittaa siitä, että A siivoaa ihan turhaan koko ajan. Toinen pojista on erottuaan ja jouduttuaan opettelemaan yksinasumista antanut hieman tunnustusta äidilleen. Poika valitti nuorempana usein siitä, että äiti ei laittanut kaikkia silitettyjä paitoja ripustimeen, vaan viikkasi ne kaappiin, ja vaati että viikattuna pidetyt paidat silitetään uudestaan. Nyt hän on äidilleen sanonut katuvansa vaatimuksiaan.
B, 39 vuotta, naimisissa, kahden lapsen äiti, lihanleikkaaja tehtaassa.
B herää joka arkiaamu viideltä, tekee kuusituntisen työpäivän ja sen jälkeen käy lapset koulusta, valmistaa lounaan lapsille, siivoaa, vie lapset harrastuksiin, pesee pyykkiä, käy lapset harrastuksista, valmistaa illallisen, silittää, katsoo TV:tä jonka ääreen nukahtaa.
Mies ei osallistu kotitöihin, paitsi viemällä lapset aamulla kouluun; anoppi huolehtii lapsista, jos B joutuu iltavuoroon.
C, 27 vuotta, naimaton, asuu vanhempiensa kanssa. C ei aio muuttaa kotoa pois ellei mene naimisiin. Hän ei osaa laittaa ruokaa, kotona hän siivoaa vain oman huoneensa, jos äiti ei ehdi; muuten hän ei osallistu kotitöihin. Silittämisen heillä hoitaa sitävarten palkattu ukrainalainen. (Hyvin yleinen käytäntö on, että kotiin palkataan siivoja ja silittäjä)
C on baarissa töissä, kokopäiväisesti. Koska baari on pieni, ja C on naimaton, hän tekee pitkiä vuoroja (joskus 12 tuntia). Hän on töissä myös kaikki juhlapyhät. Poikaystävä on jättänyt C:n koska kyllästyi siihen, ettei yhteistä vapaa-aikaa ollut.
*Naiset ovat englanninopiskelijoita kursseiltani.
6 kommenttia:
Onpa ääritapauksia !
Huippumielenkiintoinen postaus, itselläni ja täkäläisillä menee useinkin aiheesta sukset ristiin, mutten välttämättä elä miten saarnaan... olosuhteiden pakosta sitä tulee tingittyä yhdestä sun toisesta.
Tästä voisi lähteä meemi maailmalle, listaan aiheisiin tulevaa varten !
Löysin blogisi juuri ja pakko oli ottaa kantaa. Olen nimittäin savolaisakka minäkin tosin jo parikymmentä vuotta sieltä poissa asunut. Italianlainen on minunkin mieheni. Asutaan Suomessa, mutta italialainen kulttuuri on tullut tutuksi. Tuttuja nuo esimerkkitapauksesi ja meilläkin silitetään tai siis mieheni silittää ja hartaasti. Minä en kelpaa silittämään kauluspaitoja kun en osaa tehdä sitä oikeaoppisesti enkä osaa varsinkaan taitella niitä oikein...
Kävimme jouluna tapaamassa kesänaapureitamme. Emme tavanneet lainkaan kesällä naapuritalon nonnaa, koska hän oli sairaalassa.
Nyt tämä n. 70-vuotias nainen oli kotona ja hän totesi sarkastisesti, että kolmen kuukauden sairaalareissu oli hänen elämänsä paras kesä ja ainoa loma: valmiit ateriat, mukavaa seuraa, eikä yhtään äijää tai lasta passattavana. Puoliso kuittaili jotain lintsaamisesta...
Italiantunneilla täällä Suomessa natkutan kaiken aikaa oppikirjan (Rete!) sukupuolivinoudesta: naiset ovat kotirouvia ja myyjättäriä, miehet pankkivirkailjoita ja insinöörejä - kaikissa esimerkeissä vahvistetaan sukupuolten vinoa työnjakoa ja perinteisiä rooleja. Tuommoinen kirja olisi jo kielletty virallisessa koulujärjestelmässämme ;-)
Mutta pakkohan italialaistenkin on jossain vaiheessa tajuta, että naiset eivät enää suostu kodinkoneiksi. Jo nyt syntyvyys on laskenut ainakin pohjoisessa niin paljon, että se ainakin aborttikeskustelusta päätellen alkaa olla jo todella huolestuttavaa (vaikka aborttien määrähän on laskenut Italiassakin roimasti vuoden -78 jälkeen).
Kommentoin lisää, kun blogaamista häiritsevältä työnteoltani kerkiän :) Tämänpäiväinen kuitenkin sivusi aihetta:
http://arkitehti.blogspot.com/2006/01/arvottomat.html
Maurelita:
Jaa, kunpa sitä voisikin aina elää niikuin saarnaa!
Kops: en tiedä, mutta minustakin tuntuu että italialaisissa elokuvissakin naiset aina vaan silittää! :)
Anonymous: minä valitsinkin anopin, joka inhoaa silittämistä, joten omalla miehellä ei ole paljon valittamista! ;)
Tiina:
Täällä on huolestuttavan usein esitetty julkisesti, että koko yhteiskunnan kriisi olisi jotenkin naisten syytä; ei enää "osata olla naisia", kun ei hoidetakaan enää suu supussa ja valittamatta koko hoitosektoria ilmaiseksi. Huoh, onneksi naiset ei ole tyhmiä ja yrittävät muuttaa politiikankin keinoin asioita. Poliittinen eliitti onkin niistä viimeisistä patriarkaalisista rautalinnoituksista, joissa naiset tömähtää lasikattoon aika napakasti, edelleen.
Sanokaa minun sanoneen , sillä että Suomessa on naispresidentti ON merkitystä.
Onneksi täällä on jo poliittisesti epäkorrektia - ja ennenkaikkea erittäin epäviisasta - väittää, että naiset olisivat itsekkäitä, vaativat liikaa ja ovat huonoja naisia, mutta eipä siitä kauan ole kun näitä väitteitä sateli niskaan täälläkin.
Siksi italialaisia siskoja on helppo lohduttaa: kyllä ne asenteet muuttuvat pikaisestikin jos naiset eivät enää suostu entiseen.
Ja loput hoitaa markkinavoimat: kun koulutetut (tilastojen mukaan pohjoisessa koulutetummat kuin Suomessa), työssäkäyvät, perheettömät naiset muodostavat italiassakin uuden ja ison kuluttajaryhmän, ottavat asuntolainoja ja päättävät itsenäisesti asioistaan, silloin alkaa vaa'assa painaa raha.
Lähetä kommentti