Vaaliteemoja




Minulle tuli kaksi kirjettä Suomesta.
Koko joulunseudun olen miettinyt (ilmeisen sekavasti) suomalaisuuttani symbolien kautta. Olin päässyt mietelmissäni instituutioihin, ja jopa heti instituutiot ottivat yhteyttä.

Ensimmäinen kirje oli nimittäin ilmoitus äänioikeudesta, jossa kerrottiin, että äänestyspaikkani on Helsingin kaupungintalo. Lisätietoja www.vaalit.fi. Luultavasti en mene äänestämään, koska lisätiedoissa sanotaan (tiedän sen katsomattakin) että pitäisi vääntäytyä ennakkoäänestämään Milanoon tai Riminiin.
Näyttää sitäpaitsi siltä, että Haloska valitaan Suomen Kekkoseksi* kuitenkin. Vaikken äänestäisikään. En häpeä ilmoittaa, että joo, äänestäisin Haloskaa.
Syitä on monia; aika typerä, mutta tärkein on se, että muut ehdokkaat on huonompia.
Mutta äänestämättömyys tekee minusta aika huonon suomalaisen, kansalaisena.

Toinen kirje oli verovirastolta. Sanoin jo HUI kun sen näin, koska luulin jo, että veroviranomainen perää jotain. Ei perännyt mitään, ilmoitti vain, että käytäntö on muuttunut. Että nyt tulee ilmoitus keväällä valmiiksi heidän taholtaan esitäytettynä, vähän niinkuin se veroehdotus, tajuatko, veronmaksaja.
No, olen joka tapauksessa niitä epäisänmaallisia rallikuskeja, jotka maksavat veronsa muualla. Joten ehdotelkaa vaan, mitään en kotimaahan maksa.
Pyydän anteeksi vajetta valtion kassassa.
Olen siis vielä huonompi suomalainen, kansalaisena.

Mitä tästä opin?
Loppiaisen kunniaksi en tästedes mieti enää symboleita, vaan aion suhtautua suomalaisuuteeni taas ihan normaalisti, omien kokemusten kautta, ilman ennakkoluuloja.

*meidän perheessä Kekkonen on kirosana; siis ei siksi että vihaisimme Kekkosta, vaan siksi, että se on niin mainio leiskautus: "Voi Kekkonen!". Siksi lapsiani naurattaa kovasti, kun kerron lapsuuden muistona "uuden Kekkosen" valinnasta. Heistä olisi kai yhtä hauskaa, jos presidentin nimi olisi helevetti, toinen perheemme vakikiroista. Muut kirot ovat sitten täysin yleisön käsityskyvyn ulottumattomissa, joten niitä en julkaise. Myös koska ne ovat yksityisomaisuutta.

5 kommenttia:

Rita Maestra kirjoitti...

Minulle tuli joskus Perugiassa opiskellessani tavaksi sanoa Madonna buona! Kerran bussipysäkillä oli vaikea pidätellä sanontaa kun vieressä seisoi kaksi nunnaa. Voihan Kekkonen!

Leonoora kirjoitti...

Minä kiroilin jo rumasti omalla sivullani kommentissa. Harvemmin kiroilen, mutta sitten kun niin teen latelen kaikki mahdolliset ja mahdottomat sanat täydeltä laidalta, kohdistuen yleensä aina asioihin, tosi harvoin johonkin ihmiseen yksilönä.

Sari kirjoitti...

Lapsoseni oli n.kaksivuotiaana innokas muumifani, joten hän puhui kirjakieltä kuten he. Niinpä hän aina kirkkaalla lapsen äänellä hihkaisi "Katso!", kun olimme mahdollisimman monen italialaisen vanhan tädin ympäröimiä, esim. bussissa. Sain paheksuvia katseita,yleensä kuuluvalla äänellä suomen posottaminen pelasti tilanteen.

Leonoora kirjoitti...

Minuakin varoiteltiin ensimmäisillä matkoillani tuosta. Merta ei ollut hyvä kehoittaa katsomaan. Muuten, siellä taitaa olla eri aikaan tavaratalojen alennusmyynnit. Täällä ne alkavat, kuten tiedät, heti joulun jälkeisenä arkipäivänä. Tuli mieleeni, kun kävin sisareni kanssa tänään kaupungilla vilkaisemassa kaupunkimme tavaratalojen aletarjontoja. (Pikkukaupungissa ne tsekkaa nopeasti läpi.)

Miss Pligaa kirjoitti...

Ranskassa alkaa tänään alet !

Itse olen aivan yhtä huono kansalainen enkä mennyt äänestämään (tunnustan etten edes olisi tiennyt ketä äänestää), ja verotoimisto ei enää edes kirjoita minulle.

P.S. Taisin tunnistaa mistä tuo kuva on pummattu... naapureilta ?!

=o)