Oi, sinä roomalaisten rakentama vallan tie
auringonkukat ja kirsikat
prosciutto e lambrusco
sinä yhdistät okran ja punaisen
portici emiliani
Oi, sinä punaisten takavalojen jono
tuulilaseja ja kumia
ferrari e maserati
peräänajojen kuningatar
vigili urbani
Oi, sinä bussikatos
joka suojaat pientä prostituoitua
joka siskojensa lailla
pienessä hameessa
pienissä kengissä
odottaa
joka risteyksessä
näen nuo tytöt, odottavat, aina yksin
ja vihaan sinua, oi Via Emilia
3 kommenttia:
Tuttutunnelmainen runo. Ja nuo kauneuden ja "rumuuden" paradoksit, ne tuot siinä hienosti esiin. Samanlaisia moodeja on ollut itsellänikin Emilian maakunnassa vieraillessani.
Pääsin luomaan hetkiseksi ihan omia mielikuvia vähän eteläisemmästä Italiasta.
Palasin tänään Materasta melkoisen mainiolta pääsiäisiviikonloppureissulta. Eivät olleet vanhat tutut muuttuneet rahtuakaan, joskin kyllä olivat kovin pidättyväisiä puhumaan englantia.
Sainpa kuitenkin puhuttua itselleni yöpaikan toisellekin visiitille, joten kotiuduttuaan Aleksi matkustanee tutustumaan ainakin Bolognan ihmeelliseen maailmaan.
On se kumma maa. :)
Sanokaas muuta.
Leonoora:
jotenkin välillä pitää oikein tahtomalla laittaa virtuaaiset silmälaput, ettei näkisi joitakin juttuja; riskinä on, että jos ei näe rumuutta, ei osaa nauttia kauneudestakaan, joten mieluummin näen kaiken mahdollisimman selvästi!
Aleksi:
Bologna onkin hauska kaupunki,ei ole tosin tullut käytyä ihan asken muuta kuin lentokentällä.
Etelä on kuin toinen maailma; erot Italian eri osien välillä on huikeat, ja se on kiehtovaa.
Suomessakin erot on huikeat, sitä vaan ei korosteta niinkuin täällä.
Lähetä kommentti