Huh. Ihan tulee hiki. (varjossa 37 astetta, celsiusta)
Eilen näin Italia-Australia-ottelusta loppuratkaisun oratoriossa (kirjoitan joskus enemmän siitä, mikä paikka oratorio on) ja siellä kesäkerhossa ollut nuoriso sai kyllä katon nousemaan hurraamisellaan. Mikä puhdas riemu!
Kun sitten yöllä katselin journalistien analyysia ottelusta, oli kontrasti aikamoinen. Valmentajan pelaajavalinnat, pelaajien panos ja koko ottelun "viihdyttävyys" haukuttiin lyttyyn. Jalkapallossa ei näköjään lopputuloksella ole väliä, vaan kaikki on tyylistä kiinni...
Eilen saatiin myös tulos kansanäänestyksestä: perustuslakimuutosesitys ei mennyt läpi, kansa äänesti NO. Yöllä katselin sitten journalistien ja poliitikkojen analyysia äänestyksestä, ja "kuin piru raamattua" ...perustuslakimuutoksen takan seissyt Pohjoisen Liitto oli omasta mielestään todistanut kaikesta huolimatta, että Pohjoinen haluaa itsenäiseksi. Johtaja Bossi oli jo luvannut muuttaa Sveitsiin, jos kansa ei halua muutosta, mutta eihän se perhana vie pidä lupaustaan. Mumisivat vaan jostain "muutoksen pitkästä tiestä". Höh.
Tänään kävin laadituttamassa lapsosille matkustusasiakirjat. Onneksi se on helppoa ja kätevää, henkkarit kun saa ihan siltä istumalta. (tai seisomalta, paremminkin). Kappas kun sitten tietysti oli joku mutka, eihän se nyt voinut olla niin yksinkertaista. Lapsista toisen äidiksi kun oli väestörekisterissä merkitty tyttönimeäni kantava Sari, ei se papruissa ja passeissa ilmenevä aviomiehen nimeä kantava Sari. Tämä teki asiasta monimutkaisen. Kun ei ollut mulla mitään paperia mukana, josta olisi käynyt ilmi että olen oikeasti lapseni äiti, siis sama henkilö jolla oli joskus se tyttönimi. (Mysteerisesti toisella lapsistani oli äitinä se passin Sari).Yritin ehdottaa, että laitetaan :löytynyt kaalimaalta, mutta se ei käynyt matkustusasiakirjaan vanhemman suostumukseksi...
Aikaa meni, mutta lopulta se henkkari saatiin. Nyt pitää sitten jälkikäteen hankkia konsulaatista todistus, josta käy ilmi, että Sari Virtanen (nimi muutettu) on myös Sari Rossi(nimi muutettu). Jotta lapsellani olisi äiti.
10 kommenttia:
Olen tosiaan onnellinen siitä, että
perustuslakiehdotus meni nurin. Se olisi antanut liikaa valtaa pääministerille ja jakanut Italian rikkaisiin ja köyhiin lääneihin. Tosin koko läntisessä maailmassa, tosin myös Venäjällä, on sellainen suuntaus, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Nyt pitääkin nostaa Italian pöytälippu ylös. Se on ollut puolitangossa siitä lähtien, kun
Berlusconista tuli pääministeri.
Se saa nyt nousta ylöspäin, vaikka
Prodin hallituksen tie on kivikkoinen ja sen takana on tosi pieneksi jäänyt enemmistö Senaatissa. Jos elinikäisistä senaatoreista vielä joku/jotkut sattuu heittämään veivinsä, niin tilanne on tosi tukala.
Olipa hauska juttu tuo viimeinen kappale. Näin luettuna, tietty.
Tällaista tapausta en ennen ollut kuullutkaan.
Sukunimistä puheenollen Itse olen vaihtanut sukunimeä jo viisivuotiaana, ja sittemmin kolmen
avioliiton myötä. Kun viimeistä edellisen avioliiton aikana, minulla oli työtodistuksia kahdella sukunimellä, olivat laittaneet paperini kahteen eri pinoon. Ja sen seurauksena (ehkä) joku muu tuli valituksi. Lopulta kuitenkin huomasin itse tuon seikan ja selostin asian hakemuksessa. Ja seitseän viimeistä vuottani Suomessa olin aina työllistetty.
Minäkin tein tänään vähän matkustusasiakirjoihin liittyvää hommaa...
Suunnittelen sitä kävelyä Italian päästä päähän ja tapasin mahdollisen sponsorin.
Paperivuorineuvos, aina löytyy yllättäviä mutkia yksinkertaisiin asioihin, kun astuu virastoon! Oli aika huvittavaa, kun virkailija selitti, että HÄN kyllä uskoo, että minä olen lapseni äiti. Se oli lohdullista! :)
Petja, tee sitten reitti Modenan kautta niin lupaan sponssata lasillisen viintä ja leivänkannikan kävelyä edistämään!
Kuulostaa nimittäin todella hyvältä idealta.
...ja olen muuten täsmälleen samaa mieltä kanssasi tästä poliittisesta puolesta, paperivuorineuvos!
Jotain tuollaista pelkäsinkin, ja päätin avioituessani pitää savolaisen sukunimeni. Se on ihan hyvä, paitsi en voi ryhtyä ehdokkaaksi vaaleissa koska kukaan ei osaa kirjoittaa sitä, edes ministeriötasolla... ja kun luulisi että jopa täysin lukutaidoton, metodisesti paperista kopioimalla...
Hei kaima :)
Huomasin vasta äsken Hurinan sivuilla että meitä on kaksi. Toivottavasti et pahastu että meitä hyvän maun nimimerkkien suhteen omaavia on useampia.
Hei, keksi, kiva nimi sulla! :)
Nimeni (siis Sari)on yksi Suomen yleisimmistä, joten olisipa outoa pillastua siitä, että joku muukin keksii keksin!Eikä meitä voi sekoittaa toisiimme, kun sinä olet keksi ja minä sari...ja jos minä polkkaan keksissä niin sinä olet keksi, joten tässä on sellainen käsite-ero...höm.
No, siis, terve vaan kaima!
Itsekin käsitin sen käsite-eron hetki sitten, eli identiteettikriisit ovat taaksejäänyttä elämää (jos sellaista edes ehti syntymään ;) ). Ja keksinä oleminen on aivan yhtä mainiota kuin keksissä polkkaaminen!
Menikö juttu oudoksi? Kyllä :D.
Onko Sari tosissaan niin yleinen nimi? Kuvittelin että Anna, Maria ja Emma olisi sellaisia joihin törmää harva se hetki, mutta elämäni aikana olen törmännyt vain kahteen Sariin. (*jää pohtimaan*)
Jos tuosta kävelytä tulee totta, niin se on keväällä 2008 ja reitti menee kyllä siellä Rimini, Ravenna linjalla sillä kohtaan.
Ensin etelässä rannikkoa pitkin, sitten Salernon kohdalta sisämaahan, Anconan eteläpuolelta takaisin rannikon tuntumaan ja sitten siitä Comacchion ja meren välistä.
Lähetä kommentti