Päätin osallistua runotorstaihin, koska blogini alkuperäinen tarkoitus on kirjoittaa jotain suomenkielellä, jotta se ei unohtuisi. Mikäs sen parempi yllyke kuin säännöllinen "kirjoitustehtävä", ja vielä niin vaikea kuin runo.
Aihe (ks.otsake)tuntuu kuitenkin erityisen hankalalta.(Tai sitten ylipäänsä aloittaminen)
Vaikea heittäytyä, mutta yritetään tätäkin benjiä.
olen talo
ja se joka ikkunasta tuijottaa
olen kirja
ja se joka sanoja kirjoittaa
olen kasvi
ja se joka aamuisin kokeilee peukalolla multaa
olen
juna
ja matkustaja
olen
ajatus
ja ajattelija
olen
aika
jonka olen
8 kommenttia:
Tämä runo on omistettu tänä vuonna "Grande Fratello" (siis italian Big Brother)-ohjelmaan osallistuneelle bolognalaiselle runoilijalle.
Kun olin nimittäin kirjoittanut tämän rykäisyn, hiki päässä, se vaikutti minusta jotenkin tutulta. Sitten se selkis. Tuli mieleen Iso veli- parodia, jossa runoilijan "minä" oli asema ja ties mitä.
Noh, me runoilijat olemme kaikki sielunveljiä, kai.
Kun sitten aloin selailla runotorstaihin osallistuneita runoilijoita, löysin tämän:
"Olen tulehtunut, kokkoja yskivä morsian, olen käen kukinnan hiipuva kaipaava lause. " jne. jne.
http://katine.vuodatus.net/
tiesinhän minä, että "minuus" on vaikea aihe, mutta että heti olen "plagioinut" (tietämättäni) jo ainakin kahta runoilijaa.
Sori vaan.
(Se big brother-runoilija yritti kuulemma vongata runoillaan. Minä en.)
Miten niin plagioinut? Kirjallisuushan on intertekstuaalista liikehdintää :) Jos aiheena on minä, minuus on vaikea välttää olla-verbiä, eisiihen kenelläkään yksinoikeutta ole.
Minä pidin runostasi, yksinkertaiset lauseet ja vastakkainasettelut, minä oleminen sekä tekijä että kohde miellytti minua tässä tunossa eniten.
Tervetuloa mukaan Runotorstaihin, toivottavasti aiheet jatkossakin innostavat kirjoittamaan!
Huvitti, että olin aikamoisesti naureskellut niitä bolognalaisen "olen"-runoja. Pilkka sattui omaan nilkkaan. :D
Kiitos kannustuksesta ja nopeasta palautteesta! Minulle on todella tärkeää löytää potkua istuinlihaksiin, ja runotorstai on hieno idea, joten vaikka en inspiroituisikaan, aion osallistua. Vaikka sitten uusilla "olen"-tutkielmilla...
p.s. huomasin pari muutakin "olen" rakenteista runoa torstairunoilijoilla, ja tottahan se on, mitä sanoit: minuudesta on loogisinta kirjoittaa juuri "olemisen" kautta.
Runotorstaihan haluaa myös haastaa ihmisiä miettimään annettua aihetta. Blogi ei ole myöskään kilpakenttä, vaan nimenomaan kohtaamispaikka. Viime viikon ja tämän viikon runot ovat osoittaneet, että samasta aiheesta voi kirjoittaa kiinnostavasti monista eri näkökulmista.
Kävisitkö oman minuutesi opettajan ominaisuudessa kommentoimassa aihetta Palautteen antaminen ja saaminen postauksessani?
Rita;
kävin, kiitos.
Tui:Ajattelin nimeomaan, että sen jälkeen kun on itse pohtinut aihetta, on hauska lukea mitä ajatuksia se on toisissa herättänyt.
Oli aikamoinen homma lukea kaikkien runot läpi, mutta se oli antoisaa; löytyi monta kiinnostavaa blogia. (En yleensä visitoi kovin monessa blogissa)
Se nyt vielä puuttuisi, että tässä alkaisi ihan tosissaan verrata toisten töihin omia kirjoituksiaan! En yli-itse-kriitikkona kirjoittaisi enää koskaan mitään!
Suhtaudun kirjoittamiseen aika pinnallisesti juuri siksi, että "tosissaan" kirjoittaminen on minulle vaikeaa; yritän kasvaa tässä suhteessa myös tämän blogin kautta.
Runo ilmentää dualismin ylittävää todellisuus- ja minuuskäsitystä - hyvä!
-gs
GS, kiitos osuvasta tulkinnasta.
Ja kannustuksesta.
Lähetä kommentti