Murrelauluja kelttiläisittäin

Eilen menin suoraan töistä murrelaulufestivaaleille. Festivaali järjestetään joka vuosi, ja se on yksi tapa ylläpitää katoavaa Modenan murretta.

Italiassa murteet ovat paljon voimakkaampi ilmiö kuin esim. Suomessa, onhan italian kirjakieli iästään huolimatta muodostunut yleiskieleksi vasta viimeisten 50 vuoden aikana. Kouluissa on tietysti opetettu italiaksi koko yhdistyneen Italian olemassaolon ajan, mutta vasta televisio on luonut italiasta oikean koko kansan puhekielen. Modenan murteen katoamisesta ollaan kuitenkin huolissaan, ja oikeutetustikin. Nuorempi sukupolvi ei enää välttämättä kuule murretta muuta kuin isovanhemmiltaan, koska keski-ikäiset eivät useinkaan käytä enää murretta kotikielenä.
Etelä-Italiassa murteilla on paljon vahvempi jalansija, pohjoisessa yleiskielen asemaan vaikuttaa koulutuksen lisäksi osaltaan myös muuttoliike, työvoimaa tulee etelästä, myös maan rajojen ulkopuolelta. Tosin olen kuullut bussissa, kuinka ukrainalainen hoitaja puhuu hoitovanhuksensa kanssa murteella;usein itäeuroopan maista hoitotyöhön tulleet naiset oppivat kielen vasta täällä, ja on luonnollista, että vanhusta hoitaessa oppii murteen yleiskielen sijaan.

Modenan murrelaulujen kuunteleminen oli viehättävä kokemus. (Kiinnostukseni johtui siitä, että tuttujani oli soittamassa, ja he pyysivät kuuntelemaan, mutta tietysti tulin juuri sen verran myöhässä, että he olivat jo ehtineet esiintyä.) Konserttipaikkana toimi keskustan pieni aukio, ja paikalla oli pieni mutta innokas yleisö. Yleisönä toimi tietysti myös aukion talojen asukkaat, jotka kurkkivat avoimista ikkunoistaan. Lämmöstä johtuen rouvat leyhyttivät viuhkojaan, lapset pötköttelivät joko äitiensä kainalossa tai maassa, koirat vingahtelivat yleisön nauraessa tai taputtaessa. Konsertin yleissävy oli koominen; jostain syystä murre sopii erityisen hyvin vitsailuun ja leikinlaskuun. Ehkä siksi, että Modenan murteen puhuminen tuo jotenkin esiin sisäisen "nokkelan maalaisukon", onhan seutu voimakkaasti maatalousaluetta ja emilialaiset ovat "kansansielultaan" tunnetusti lupsakoita. (Siis tämä on ilmeisesti se mielikuva, jota halutaan tukea)
Esiintymässä oli kuitenkin muitakin kuin varsinaisia murrelaulajia, koska ainoa osallistumisen ehto oli se, että laulujen sanat ovat Modenan murretta. Koomisten laulelmien lisäksi esiintyjinä oli siis myös kelttiläistä harppua säestyksenään käyttänyt laulaja ja eräs naistaitelija, joka lauloi ilman säestystä tuutulaulun, joka sekin olisi voinut olla vaikka irlannista. Se, etten ymmärtänyt sanoituksia, vaikeutti huomattavasti "kuplettien" kuuntelua, olihan teksti niissä olennainen elementti; nuo kelttiläisvaikutteiset esitykset sen sijaan suorastaan hypnotisoivat, niissä sanat soivat osana musiikkia.

Koska en mahtunut istumaan, en jaksanut kuunnella ihan loppuun asti, mutta pois kävellessäni soivat mielessäni kelttiläisen harpun soinnut. Aika erikoinen souvenir Modenalaisilta murrefestivaaleilta.
A sun andé a cà .
(Sono andata a casa)


2 kommenttia:

Tiina K kirjoitti...

Taisin olla samalla aukiolla sotilassoittokonsertissa viitisen vuotta sitten! ;-) Outoa, mutta koko tarina on kerrottu blogissani: http://www.tiinakaarela.net/?p=50

Sari kirjoitti...

Kiva tarina!
Anoppini on sotilassoittofestarin veteraani, itse en ole erityisen kiinnostunut. Viime vuonna oli suomalaisetkin soittamassa, olivat kuulemma kovin suosittuja. En tiedä vetivätkö sitten Abbaa...

(Muuten, aukio ei ollut ihan sama, mutta mitäs sen väliä)