Aivan muutaman päivän päästä lapsukaiseni pääsevät kesälaitumille.
Nuoremmalla on tosin vielä edessään koitos: ylä-asteen loppukokeet. Kokeisiin kuuluu neljä kirjallista koetta ja muutama suullinen. (En muista nyt kuinka monesta aineesta niitä suullisia pidetään).
Ehkä on asiallista kerrankin kirjoittaa jotain asiaa. Tässä siis pieni yhteenveto siitä, miten Italiassa kouluttaudutaan.
Jos jätetään väliin Asilo nido(pienten, alle 3-vuotiaiden tarha) ja Scuola materna(päiväkoti), koulu alkaa kuusivuotiaana. Ala-aste (Scuola elementare) on viisivuotinen, ja jakson päätteeksi on loppukoe, joka on edellä kuvaamani ylä-asteen loppukokeen kaltainen kuulustelu.
Ylä-astetta (Scuola media)käydään kolme vuotta, joten lapset lopettavat yleisen koulun 14-vuotiaana. Sen jälkeen valittavana on erityyppisiä ammattiin valmistavia kouluja (Scuola superiore), joista osa on lukioita, osa teknisiä kouluja. Esimerkiksi oma tyttäreni käy teknistä taideopistoa, ja valmistuu siitä graafikoksi, mutta voi halutessaan jatkaa yliopistoon. Yleensä superiori jakautuu kahden vuoden yleisjaksoon, jonka aikana voi vielä harkita erikoistumisaineita, ja kolmen vuoden erikoistumisjaksoon, jonka aikana opiskellaan toki lukuaineitakin, mutta keskitytään erikoistumisaineisiin ja käytännön harjoitteluun. Viiden vuoden jälkeen useimmista laitoksista saatu Diploma on ammattitutkinto, mutta yhä useammat jatkavat yliopistoon.
Kouluviikossa on joitain eroja Suomen systeemiin. Yläasteella ja lukioissa koulua käydään useimmiten myös lauantaisin. Välitunteja on myös suomalaiseen koulupäivään verrattuna paljon vähemmän, jo ala-asteella niitä on vain yksi koko aamupäivän aikana, yleensä silloin syödään välipalaa, koska ruokailu on vasta yhden jälkeen. Omat lapseni ovat koko Italiassa asumisemme ajan tulleet kotiin syömään, koska työni on sallinut sen, että laitan lounaan itse.
Suomesta poikkeaa myös tapa, että yleensä vanhemmat noutavat lapsensa koulusta, useat vielä ylä-asteellakin. Ala-asteella se oli "pakollista", lasta ei päästetty yksin kotiin, ja muusta kuin vanhemmasta hakijana oli ilmoitettava etukäteen. Ymmärrettävästi tämä käytäntö rajoittaa vanhempien (lue:äitien) työssäkäyntiä, varsinkin, jos koulussa ei opeteta iltapäivällä, vaan lapsi on noudettava yhdeltä kotiin.
Nämä ovat tällaisia teknisiä käytännön eroja, ehkä joskus kerron tarkemmin näkemyksillisistä ja kasvatuksellisista eroista, joita olen huomioinut. Niitähän nuo teknisetkin erot jollain tavalla heijastelevat.
2 kommenttia:
Ranskassa kesälomat alkavat vasta kesäkuun lopussa !
Ja keskiviikkoisin useimmissa paikoissa ei ole koulua, mikä aiheuttaa päänsärkyä työssäkäyville äideille. Lauantaiaamun koulunkäynti taasen pilaa usein viikonloppusuunnitelmat, jos oli aikeissa lähteä jonnekin. Outo systeemi täällä(kin)...
Ainakin täällä huomaa, että "oletusarvo" taitaa edelleenkin olla se, että äiti on kotona...
Lähetä kommentti